Aarteita

Täällä Lankalassa ei ole käsityöt tai tarkemmin sanoen neuleet edistyneet johtuen vaivasta nimeltään purkoosi ja nyt sitten taas vaivaa neulomattomuus. Neulomattomuus taassen johtunee ajanpuutteesta ja muista kiireistä. Joten täällä esittelään edesmenneen Mummoni tekemää rekipeittoa 1980-luvulta. Mummoni oli taitava ja monipuolinen käsityön tekijä. Tämän rekipeiton mummoni teki kansalaisopiston kirjontaryhmässä. Tästä työstä muodostui Mummolle eräänlainen surutyö, sillä samana vuonna menehtyi biologinen isäni vain 38-vuotiaana äkilliseen sydänkohtaukseen äkkiarvaamatta. Suruissaan ja mietteissään Mummo kirjoi välillä tätä peittoa yömyöhään. Mummo oli aikaisempina vuosina kansalaisopiston kirjontaryhmässä kirjonut pienempiä töitä kuten tyynynpäällisiä ja silloin mummo haaveili ääneen kirjovansa jonain kauniina päivänä rekipeitteen. Ja niinhän se Mummo sitten kirjoinkin rekipeitteen:) On kyllä ollut aikamoinen homma tuo rekipeitteen kirjonta. Jäisiköhän itseltä kirjomatta?


Rekipeite on kirjottu villalangalla villakankalle. Kuvioita ei jäljennetä kankalle liidulla vaan kuvioiden ääriviivat harsitaan langalla kankalle.



Kaikkina ikäkausinani olen ihaillut Mummon taidokkaita käsitöitä. Murrosiässä häpesin kuitenkin. Ne vaan tuntui tuolloin nii-iin vanhanaikaisilta, mutta kuitenkin ihailin salaa;). Mulla oli luokan ja ehkäpä koulun ainoat kirjoneulekintaat. Minä näppäränä tyttönä siiryin lasketteluhanskojen käyttäjäksi. Villasukkia en kehdannut myöskään nuorempana käyttää ja tuolloin kultaisella 80-luvullahan oli suurta muotia kulkea ympäri vuoden purjehduskengät jalassa ja niissä ne Lenitakin kritisoimat valkoiset urheilusukat. Nyt kirjoittajalla taitaa olla ainoa villasukka vapaa kuukausi kesäkuu;).


Mummo teki kaikki käsityöt huolella ja todella huippusiistillä jäljellä.

Nyt olisi tarkoitus laittaa tämä rekipeitto seinälle. Peitosta puuttuu kuitekin systeemi jolla saisin sen ripustettua seinälle. No, tässä ollaan sitten käsinommeltu mustasta pellavakankaasta rekipeiton yläreunaan kujaa ripustustankoa varten. Ripustuspaikka on vielä avoinna. Tuo Rekipeitto on sen verran kookas, jotta sitä voisi käyttää sängynpeitteenä, mutta nuo kissat taitaisivat pilata rekipeiton alta aikayksikön.

Mummon tavaroita olen pitkin huushollia kevään ja kesän aikana laitellut. Hmm, tänään mulle tuli tässä omalla sohvalla istuessani fiilis, että mun mummola on tullut meille. Mummolassahan oli hyvä ja lämmin fiilis:)

Tuo taustalla oleva peililipasto on Mummolta saatu.Lipasto oli muutamia vuosia varastossa odottamassa pienimuotoista ehostusta. Sitä olen tässä iltojeni ratoksi vähän entrannut tuolla autotallissa; kiinnittänyt liitoksia, killottanut jne. Ajattelin täyttää lipaston laatikot...Arvasitte väärin?;D En langalla,vaan tilkkutyökankailla ja ristipistoilutarvikkeilla. Langat pidän kannellisissa muovilaatikoissa kannet tiukasti suljettuina.


Tuolla yläkuvassa peililipaston päällä näkyy messinkinen kaksihaarainen pöytälamppu, jossa on valkoinen varjostin. Lamppu on oma antinkkikaupasta tekemäni löytö, johon uusin varjostimen kankaan luonnonvalkoisesta raakasilkistä käsinommellen. Vanha varjostin oli tummanpunaisella kankalla verhottu, ei siis istunut sellaisenaan tänne meikäläisen huusholliin. Ennen kuin lampussa palaa valo tarvitaan vielä sähkömiestä. Lampussa on niin vanhanaikainen pistoke ettei se ainakaan meidän pistorasioihin ole työnnettävissä:)

Täällä on siis menossa pienimuotoinen huushollin tuunaus. Se olohuoneen verhojen uudistaminen levisi pienimuotoiseksi sisustusrempaksi:D

Tälläisen tunnustuksen sain kultaisilta kanssabloggaajilta Tupunalta Resori-blogista ja Matleenalta Lankapirtistä. Kiitos! Lämmitti mieltä:DDD

Anna takaisin tunnustuksen Tupunalle ja sama tunnustus lähtee takaisin Matleenalle Lankapirttiin sekä laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville kanssabloggajille:

Iisalmen ihmenaiselle Eilalle

Touhukalle Seijasiskolle Ouluun

Kissojen ystävälle ja neulegraffiteilla meitä ilahduttavalle Villikissalle

Siilikkälle ystävälle Ritvikselle

Neulekummi Merille

Neulovalle,virkkaavalle ja virkkaavalle Marille

Veikeiden kissapoikien mamille Pirielille

Ahkeralle hyväntekijälle Äipän Touhuille

Hyvää syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

P.S En niin rakasta syksyä, mutta lievittääkseni syysangstiani ajattelen syksyn olevan lupaus uudesta keväästä:) Ja parasta syksysssä on se, että saa istuttaa kukkasipuleita, jotka sitten kevällä kukkivat:DDD

Ompelua

Meillä on ommeltu, siis suoritettu farkkujen vyötärön korjaus. No, ei sentään! Moni nyt tässä vaiheessa varmaan mielessään ylistää ahkeruuttani;DD Se ompelija en ollut minä, vaan 16-vuotias poikani, joka oli käsin korjannut neulalla ja langalla omat vyötäröstä rikkoutuneet farkunsa. Pitänee opettaa pojalle ompelukoneen käyttö:D

Ihan tässä tuntee ylpeyttä pojan oma-aloitteisuudesta ja yritteliäisyydestä.

Neulominen on ollut tosi vähäistä. Työ vaatii aikaa, opiskelu paljon ja sitten tuo mökkitontin metsästys. Lisäksi neuleitani vaivaa purkoosi ja vääränvärisyys. Kummatkin vaivathan on niitä neulojan neulelle aiheuttamia vaivoja ainakin useimissa tapauksissa. No, vääränvärisyyshän ei ole neulella onneksi pysyvä vika:) Mutta mitä tehdä purkoosille?.

Jatketaan harjoituksia:)

Hibiscus

Ostin kesällä Plantagenista rungollisen kiinanruusun, joka oli nuppuja täynnä. Minun kiinanruusu ei vaan oikein pitänyt autoajelusta. Se pudotti kaikki nuppunsa:( Antaa olla ajattelin ja varmasti koko kukka piaan kupsahtaa. Annoin kukan olla ja pari kertaa viikossa kastelin.
Muutama viikko sitten huomasin kiinan ruusun olevan täynnä nuppuja.

Tänä aamuna rankasti ukostaneen yön jälkeen kiinanruusu oli avannut ensimmäisen kukkansa.

Odotin kokonaan keltaista kukkaa. Yllätykseni kukka olikin vain reunoiltaan keltainen ja kukan sisus on hyvin tumma viininpunainen, jota reunustaa hennon vaaleanpunainen, melkein valkoinen reunus. Kyllä luonto osaa joskus ihmetyttää ihmeisen kauniilla ja erikoisilla värivalinnoillaan.

Kukka osasi valita kukinta-aikansa ilahduttaen hoitajaansa keskellä syyssateita:)

Tuon kukan värit saivat minut taas ajattelemaan lankojen värjäystä. Voi kun nuo värit saisi siirrettyä lankaan!. Joten...väripadat kutsuvat:)

Herkkua:)

Tadaa! Lankalassa on leivottu:) Leivon omena-puolukkapiirakkaa, jonka ohjeen bongasin aikoinaan 9/2005 Maku-lehdestä . Itse tykkään mehevistä piirakoista. Lisäksi tämä piirakanpohja on kivasti maustettu inkiväärillä ja kanelilla. Kannattaa kokeilla!


Omena-puolukkapiirakka

Piirakkapohja:

4 munaa
2dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2tl vaniliinisokeria
2tl kanelia
2tl inkivääriä
1 dl sulatettua ja jäähdytettyä margariinia tai voita
1 prk kermaviiliä tai maustamatonta jugurttia

Päälle:

8 melko isoa kotimaista omenaa kuorittuna, siemenkodat poistettuna ja ohuiksi siivuiksi siivutettuna
2 dl puolukoita
sokeria
kanelia


Ohje:Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi, myös vanillinisokeri. Lisää munasokerivaahdon joukkoon kermaviili tai jugurtti ja rasva. Sekoita mausteet ja leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan ja sekoita nopeasti vaivaamatta taikinaa . Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja tasoittele taikina pellille. Lado omenasiivut piiraan päälle.Ripottele piiraan pinnalle puolukat, kaneli ja sokeri. Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa 20-25 min. Tarjoa piirakan kanssa vaniljakastiketta tai -jäätelö ja nauti hyvässä seurassa:)

Viikonloppu on kulunut parannellessa mieheen iskenyttä mökkikuumetta. Tuli possuköhän jälkitautina;) Ollaan käyty katsomassa kesämökkejä ja kesämökkitontteja. Tänään käytiin yhdessä ihanassa, kaunissa ja rauhallissessa paikassa Savossa:) Juu, ei tehty tarjousta...vielä.
Parasta asiassa on, että saan istua apukuskina ja neuloa. Mies ei anna mun ajaa, koska mä himmailen, siis ajan hiljaa. Strateginen ajotapa;)

Lankapirtin terveiset

Eilen kotiin palatessani minua odotti kerrassaan ihanalla sisällöllä varustettu lähetys postilaatikossa. Tuossa aikaisemmin bongasin Matleenan blogissa kävijälaskurissa lukeman 44444. Tuon saman luvun bongasivat myös kaksi kanssabloggaajaa Makepeace ja Iso Gnu.

Ensimmäiseksi pakestista käsiin osuin kaunis kortti kera kauniilla käsialalla kirjoitettujen terveisin.

Kortia koristaa purjevene joka lipuu pitkin tyyntä merenpintaa jättäen kuvajaisensa myös meren tyyneen pintaan. Kortissa lukee: " Tosi löytöretki ei ole se, että etsii uusia paikkoja vaan se, että katsoo uusin silmin. Voi mitä viisauden sanoja! Tuo kolahti minuun ihan kirjaimellisesti.

Sitten paketista osui käteen paketti kauniita lautasliinoja. Niissä oli myös meriaiheinen kuvitus.

Lokit lentelevät taivalla, kaksi purjevenettä purjetti merellä. Tuo lautasliinojen kortin sisältämä symboliikka kolahti minuun ja vielä enemmän kuin Matleena mailaili minulle millä ajatuksilla oli minulle pakettia koonnut. Uusia raikkaita tuulia täällä kaivataan ja kaivataan myös tuulta siipien alle, sillä minulla on menossa opiskeluprojekti. Tuo opiskeluprojekti selittää näitä tämän blogin harvetuneita päivityksiä.

Paketista löytyi koleme kerää sinisävyistä California Salidan sukkalankaa. Sukkalangalle minulla on suunnitelma omassa päässäni. Teen siitä sukat itselleni omalla suunnitelmalla.


Paketissa oli poron luusta valmistettu jääkaappimangneetti. Minulla on magneetista ihan uusi visio...se tahtoo kaulakoruksi. Miten se Matleena tiesikin minun pitävän noista poroaiheisista jutuista. Minulla on jo ennestään useampia Pentikin porokynttiläjalkoja, Jokipiin Pellavan purokuvioisia pellavaisia keittiöpyyhkeitä ja kattilan kannenaukipitäjiä. Ai niin, tuon puro-magneetin Matleena oli tuonut keväiseltä Äkäslompalon reissultaan.


Kauniista kangasmerkistä tulee mieleen Matleenan uudelleen kukintaansa aloitteleva pihagerbera. Tuota kaunista kangasmerkkiä tulen käyttämään koristeena pussukassa, jolle olisi tarvetta. Tarvitsee sellaaisen pussukan johon mahtuu kaikkea opiskelussa tarvittavaa pikkutavaraa kuten kyniä, laskulaskin jne.. Pitääpä yrittää ommella sellainen. Muistini mukaan minulla on tuolla kangasjemmassa punaista pellavakangasta.


Lakut on namia:) Säästän lakut kuitenkin jotain erityistä hetkeä varten ja nautin ne sitten. Nyt ne on jemmattuna ja niiden päälle kirjoitin lapun: " Äitin lakut ei saa syödä". Lapset ei uskalla syödä minun karkkeja, koska tietävät minun pilahtavan itkuun jos syövät minun hartaasti säästämäni karkit.


Siis kerrassaan ihana paketti:) Kiitos sinulle kultainen Matleena tästä ihanasta paketista!





Kiire on kova;töissä kiirettä, sitten on vielä tuo opiskelu, huomenna kirjatentti. Välillä tulee mieleen, että juoksen kuin tuli hännän alla.

Tämäpäivä muodostui minulle etätyöpäiväksi ihan olosuhteiden pakosta. Minun rakas Niilo Gabriel Ylermini (rekisterin kirjaimista johdettu) on ollut maanantaista asti autotohtorin luona vaikean ja vakavan vian vuoksi. Nyyh!!!Toivokamme rakkalle peltipossulleni pikaista paranemista;) Miksi possu? Se on miehen nimellä ristitty;) Siskot hyvät!!! Minä kirjotan aivan taatusti aiheesta nainen ja auto. Huomenna saan onneksi itselleni laina-auton, jotta pääsen liikkelle.

Marjakaarrokejakku

Malli: Jacket with yoke in berry by Drops

Lanka:Drops Alpaca kaksinkertaisena

Koko:M

Puikot:4,5mm

Langanmenekki: 450g

Erityistä: neule värjätty happoväreillä.

Muuta: Raverlyssä

Fiilis: Käytössä ollut ja hyväksi todettu :D

Tämän jakun neulomisen aloitin juhannuksena:) Juhannuksena oli niin sateista ja kylmää, että oli ihan pakko aloittaa ne kaksinkertaisesta alpakasta. Neule valmistui todella nopeasti. Kaarrokkeen neuloin kahteen kertaan. Ensimmäisellä kerralla tuli neulottua muutama virhe karrokkeen "marjoihin". Ensin ajattelin, että antaa olla...kuitenkin virheet haittasivat minua niin paljon, että purin koko kaarrokeen osuuden ja neuloin uudestaan. Olen tyytyväinen, että venyin neulomaan karrokkeen uudestaan. Kokemusta on siitäkin, että pienen virheen vuoksi on jäänyt isotöinen neule lähes käyttämättä. Samalla tuosssa purkuprosessissa jo neulottujen hihojen pituudesta purin myös hihoja 5cm. Nyt hihat on just hyvän pituiset. Jos en olisi purkanut minulla olisi neule, jossa kaarrokkeessa muutama virhe ja liian pitkät hihat.

Kuten jo aikaisemmin tulinkin maininneeksi neuleen valmistuneen nopeasti. Syy moiseen löytyy kaksinkertaisesta alpakkalangasta ja 4,5mm puikoista. Malli ei ole vaikea, mutta vaatii tarkkaivaisuutta etenkin kaarrokkeen osaa neulottaessa.

Neule on tosi pehmeä ja lämmin. Lauantaina neule oli minulla päällä Lankamaailama Nordian neuletapaamisessa ja eikä minulla ollut ollenkaan kuuma. On just passeli takki näihin alkusyksyn viileneviin ilmoihin. Sana syksy- Tekisi mieli sanoa vaikka mitä...Eiks kesä voisi jatkua?.

Neule on neulottu allaolevassa kuvassa olevasta alpakkalangasta. Olin tilaavinani talvella Tapion kaupasta tarjouksessa ollutta alpakkalankaa luonnonvalkoisena. Kuva huijasi minua. Lanka oli ihan vaaleankeltaista. En kuitenkaan viitsinyt palauttaa lankaa. Ensin oli tarkoitus vyyhdittää ja värjätä lanka. Sitten joku kanssabloggaja värjäsi neulomansa neuleen ja tietysti minulle tuli tuo vaihtoehto heti mieleen.

Sitten eräänä kauniina lauantaiaamuna laitoin veden liedelle kiehumaan, neule etikkaveteen likoamaan ja sekottelin värejä tehdäkseni petroolinsinistä väriä. Petroolinsinistä väri ei minulla ollut valmiina. Neule huuhtelun kautta väripataan uimaan. Neuleen uidessa padassa mies keksi, että lähdetään käymään naapurikaupungissa kaupassa. No mikä ettei! Saisinhan samalla reisulla hankittua neuleeseen napit:) Sain sitten tuolla kaupunkireisulla hankittua napit. Takaisin kotiin ajelimme kaikki maisemareitit, siis pikkutiet. Kotiin tultuani säntäsin tietysti neuletta väripadasta nostamaan. Kuten olin tuolla kaupunkireisulla olellessani uumoillutkin minua mahdolliseti kotona odottavan epätasaisesti värjäytyneen neuleen ja niin minä sieltä väripadasta "seepraneuleen" nostin. Huuhtelin neuleen kylppärin lattialle levitettynä suihkulla. Sitten uudestaan sekoittamaan väriä ja vettä kattilassa kuumentamaan ja taas pääsi takki pataan.

Tälläkertaa kävin neuletta välillä sekoittamassa hellästi ja padasta nousi tasavärinen neule. Huuhtelun jälkeen neule pääsi pihalle pyykkitelineen päälle levitettynä kuivumaan. Niin kamala hinku minulla oli saada neule kuivaksi, että kävin sitä ulkona kääntelemässä puolen tunnin välein ja taisin siirtää pyykkitelineen auringolle otollisempaan paikkaan. Minä vaan olisin halunnut saada pikaisesti kuivaksi ja sovitettavaksi tuon niin ihanan värisen neuleen. Vielä talvella en pitänyt petroolinsinisestä, mutta nyt tykkään väristä tosi paljon. Yksi ihmesenä olemisen ihanista puolista on se, että aina voi muuttaa mielipidettään jostain asiasta positivisempaan suuntaan. Napitkin mätsäsi takkiin. Nappien keskikohta on aivan saman värinen kuin neule. Yleensä onni ei ole minulle kovin suosiollinen nappiostoksia tehdessäni ellei minulla ei ole mukana neuletta johon napit tulevat; napit ovat joko aivan väärän väriset tai sitten ne on liian isot taikka pienet.

Lauantaina kävin Lankamaailma Nordiassa neuletapaamisessa. Oli mukava nähdä kesän jälkeen monia neuletuttuja. Paikalla oli Tupuna sisarensa Apen kanssa, sillillinen neuloja Ritvis , Anitta, Meri ja muutamia muita neulojia. Väkeä ei kuitenkaan ollut niin paljon kuin siellä normaalisti on. Syynä väen katoon saattoi olla Vanhassa Satamassa samanaikaisesti olleet käsityömessut. Mene ja tiedä!. Meillä oli kuitenkin mukavaa. Naureskelimme kuinka jostain kumman syystä meillä on aina neuletapaamisesta jotain kotiin mukana lähtevää ... tässä tapuksessa yleensä lankaa. Lisäksi ehdottelimme lankakauppias Ekille, että meidät voisi jättää kauppaan kaupan sulkeuduttua viettämään viikonloppua ja päästää sitten maanantaiaamuna ulos;) Eki sanoi olevansa avoin kaikille uusille ideoille. Ritviksellä oli mukanaan ihanainen pinaatti-tunika, johon porukalla ideoimme hihoja kesäkuun tapaamisessa. Minä sain sovittaa tuota ihanaista vielä keskeneräistä tunikaa. Naureskelin, että voisin juosta puikot helmassa heiluen kaupasta ulos ja jättää Ritvikselle oman keskeneräisen Puro-neuleeni vaihdokkina;) Vaan eipä Ritvis olisi moisesta tempusta ollut varmastikkaan kovin iloinen. Nordeassa oli tarjolla erittäin huokeaan hintaan kanavatyöpohjia myytävänä. Monella kanssaneulojalla matkasi sellaisia kotiin, mutta minulla ei. Yleensä ostan muutaman kerän Maija-lankaa ja nyt tälläkertaa sitten ostin useamman kerä. Tarkoituksena oli tehdä Maija-langoista villatakki, jossa on kirjoneuleinen kaarroke. Kiitos seurasta! Oli mukava nähdä teitä kaikkia kesän jälkeen:D

Hauskaa viikkoa kaikille!

Februaru Lady

Malli: Februaru Lady by Pamela Wynne
Februaru Lady suomeksi by KristiinaS
Koko: M
Lanka: teetee Elegant kolminkertaisena väri 115
Puikot:4mm
Langanmenekki: 350g
Muuta: Raverlyssä
Fiilis: Pidetty on:)


Moni varmasti muistaa minun poteneen toukokuussa kovaa himoa vuorenkilven kukan väriseen lankaan ja Februaru Ladyyn. Tässä sitten lopputulos:) On ollut jo jonkin aikaa valmiina, mutta kuvat ovat puuttuneet tai sitten olleet laadultaan varsin heikkolaatuisia (mun äidin ottamat). Tuossa aikaisemmin kesällä treffatessani Eilan oli tarkoitus kuvata yhdessä Eilan kanssa tämä neule, mutta lanka loppui kesken ja siinä se kuvaamisen mahdollisuus menikin. Harmittava takaisku!.



Neuloin February Ladyn kolminkertaisesta teetee Elegant-langasta. Neulominen kolminkertaisella langalla 4mm puikoilla sujui ihan ok.. Sen sijaan pesu tuntuu venyttävän tuota neuletta tavallista enemmän. Johtuneeko tuosta kolminkertaisesta langasta?. Malli olisi ollut jonkin verran niukempi ilman tuota pesuvenähtämistä. Onneksi neule ei kuitenkaan venynyt niin suureksi, että olisi ollut käyttökelvoton, siis liian suuri minulle. Nyt vaan on hiukan pidemmät hihat ja helma. Haitanneeko tuo?. Ainoa kolminkertaisen langan haittapuoli on, että neule takertuu ehkäpä helpommin erinäisiin paikkoihin kuten esim. käsilaukun vetoketju.
Kiitos Kristiinalle ohjeen suomennoksesta!




Tämä kuva on otettu lainafarkuissa:) Eilen mies sanoi tarvitsevansa kiireesti apua, siis pieni kriisitilanne koneremontissa.Olin just tullut töistä. Enhän minä vaaleissa työhuosuissani voinut koneremonttiin lähteä. Miehen työfarkut oli siinä tuolin selkänojalla sopivasti joten... ne jalkaan ja koneremonttiin. Vastapalveluksi koneremonttiavusta sitten neulekuvausta. Onneksi miehen puhelin soi ja minä pääsin vaihtamaan hameen. Tuo päivän päällä ollut paitapusero ryppysine helmoineen jäi. ÄH!!!



Eilen aamulla varmaan moni suomalainen kyseli aamulla peilikuvaltaa: "Onko mun pakko mennä töihin kun en tahdo?". Loman jälkeen tuo töihinpaluu on niin vaikeaa. Oli vaan kuitenkin ihan mukava nähdä asiakkaitaan ja työkaveritakin neljän viikon taon jälkeen.
Hauskaa viikkoa kaikille!

Makuja, tuoksuja, ääniä ja tuntoja

Löysin Marilta tälläisen "meemintekeleen".

1. Pehmeintä maailmassa - Aino.
2. Liian makeaa - Hattara.
3. Mieluisin ääni - Tuulen havina puiden lehdissa.
4. Järkyttävin haju - Jalkahiki.
5. Himottavan hyvää - Uudet perunat, grillatut herkkusienet homejuustotäytteellä, mansikat, Pullapoikien leipomat ruisrouheruudut, valkosuklaa ja suklaa muutenkin:), jäätelö, raikkaat mehut. Taisin luetella tänään syömäni ruuat;)
6. Tuoksuu hyvälle- Maaseutu pakkasella.

7. Oudoin hajumieltymykseni - Mustekynän muste.
8. Lapsuuden hajumuisto - Kesän tuoksut.
9. Kutittaa - keinokuituiset vaatteet.
10. Riipii korvia -Turha valitus.
11. Etova maku - Piimä.
12. Pelottava ääni - Raivoisa huuto , leijonan karjunta, käärmeen sihinä.
13. Kylmää vai kuumaa - Molemmat käy.
14. Iljettää koskea -Jopa lapiolla. Hiiren sisäelimet portailla. Kiitos Aino ja Mosse tästä melkein jokapäiväisestä iljetyksestä!!!
15. Tuntuu hyvältä kädessä - sileä veden hioma kivi.

Täällä vietetään laiskan letkeetä kesälauantaita; tehdään mitä viitsitään:). Ikivanhaa soikkoa olen tänään ihastellut ja miettinyt sille käyttötarkoitusta. Lankakipoksi vai kukkakipoksi?.

Soikko on kuin syntynyt lankakipoksi:) Täytyy ehkä kuitenkin maalata soikkoa ennen kuin se astuu vaativaan lankakipon virkaan.

Kurtturäätäli

Täällä on kurtturäätälöity verhoja oikein urakalla "mokien" kautta maaliin ja parempaan lopputulokseen mitä ehkä alkuperäisellä suunnitelmalla olisi lopputulos ollut ja hyvä niin. Siis joskus näinkin!!!.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tarkoitus ommella olohuoneeseen uudet verhot, kangaskin on ollut odottamassa, mutta en vaan ole ehtinyt. Ehtinyt vai saanut aikaan?. Nyt täällä "karanteenissa" ollessa tarvitsee keksiä itselle tekemistä ja mikä sen höydyllisempää hommaa kuin verhoompelu. Asian huono puoli on se, että perhe ja kissaeläimet pyörii ympärillä "häiriten"

keskittymistäni ja välillä ajatukset käsillä olevasta työstä ja tässä tapauksessa verhojen ompelusta on ihan täydellisesti "katkolla". Mikä tilaisuus tehdä mokia!!!.

Ja arvattekin varmaan... Minä kämmäsin. Yleensä tehdyt mokat pilaa kaiken. No, tässä tapauksessa kävi juuri päinvastoin.

Tarkoituksenani oli ommella tuosta raidallisesta puuvillakankaasta valelaskosverhot olohuoneen ikkunoihin. Kankaan leikkaamista suunnitellessani juttelin perheen kanssa, hätistelin kissaeläimiä pois makaamasta kankaan päältä ja puhuin työpuhelimessa asiakkaan kanssa merkatessani kankaan leikkukohdan. Lopettettuani työpuhelun tartuin saksiin. Saksiessani kangasta olin niii-in tyytyväinen katsoessani kankaan reunasta ylijäävää kaistaletta; saisin tuosta kankaasta ainakin viisi raidallista koristetyynyä olohuoneen sohville ja nojatuoliin. Myöhäilin tyytyväisyyttä asian suhteen ja sieluni silmin näin olohuoneen sohvilla ja nojatuolissa kyseisestä kankaasta tehdyt edustavannäköiset koristetyynyt mustilla punostereillä. Leikattua kankaan leikkasin kankaan kolmeksi sopivan mittaiseksi palaksi. Sitten vielä ikkunaa mittaamaan ennen ompelua, sitten kangasta mittaamaan... Tässä vaiheessa veri pakeni päästä. Kankaan tarvittavasta leveydestä puuttui 10 cm.Miten tämä oli mahdollista?. Olin leikannut kankaan leveyssuunnassa liian kapeaksi. Mikä nyt avuksi?. Päässäni ompelen väärän levyisiksi leikatuista kankaista niitä edustavan näköisiä mustilla punostereillä olevia sohvatyynyjä. Tyynyt ei enään tässä vaiheessa tuntuneet minusta niin edustavilta. Jätän verhojen ompelun. Hetkeä myöhemmin koin todellisen "valaistuksen" asian suhteen: laitetaan verhoihin mustasta kankaasta reunat. Ommellessa noita mustia kangassuikaleita verhoihin epäilin lopputulosta ja sen toimivuutta aika vahvasti, mutta onneksi tuo epäileminen olikin turhaa.

Nyt verhojen ollessa valmiit ja ikkunassa täytyy myöntää verhojen olevan paljon paremmat mustilla "lisälaidoilla" kuin ilman niitä. Verhot on paljon ilmeikkäämmät lisälaidoilla.

Innostuin mustista "lisälaidoista" verhoissa niin paljon, että teen tuosta raitakankaasta vielä mustilla "lisälaidoilla" olevat sivuverhot molempiin päihin verhokiskoa, mutta laitetaan tuonne väliin tavalliset luonnonvalkoiset puuvillavoileeverhot, jottei nuo mustilla "lisälaidoilla" olevat verhot saa perheen sohvallaistujia ihan raivon partalle.

Ja allaolevassa kuvassa kurtturäätälin kissaeläimiä. Mosse makaa kankaan päällä "mustana piristeenä" ja kuvassa osittain näkyvän Ainon alla on pojan huoneen oranssisävyinen verhokangas. Pojan huoneen verhojen ompelu ja etenkin kankaan leikkaaminen suoritetaan lukittautuneena autotalliin, puhelimet hiljaisena ja kuulosuojaimet korvilla;)

Valmiit olohuoneen verhot jouduin harjaamaan teippiharjalla poistaakseni niiden mustissa "lisälaidoissa" olevat valkoiset kissankarvat. Kurtturäätäli kiittää karvaisia avustajiaan Mossea ja Ainoa!

Kiitoksia osanotosta Rocky-koiran poismenon johdosta! Olen kuitenkin erittäin onnellinen ja tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani elää koiranomistajan elämää 14 vuoden ajan Rockyn kanssa. Kiitos Rocky! Sinua kaivataan ja muistellaa lämmöllä ja rakkaudella. Ajatuksia asiaan liittyen minulla on paljon, mutta niistä ehkä sitten toisella kertaa.

Ja muutakin ompeluun liittyvää täällä on touhuttu:)

Nyt tämä täti lähtee jatkamaan ompelemista. Ai niin, täytyy ensin laittaa tuuletusluukut kiinni ennen ompelun aloittamista. Miksi ihmessä?. Poika naureskeli minun vanhan Singerini pitävän aivan samanlaista ääntä kuin konekiväärillä sarjatulta ammuttaisiin. Pihamaalla kävelevä asiasta tietämätön voisi tuota tulitusta piaan säikähtää;)