keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Koiruus:)

Meillä on jälleen koira:) Meille tulla tupsahti 8,5-vuotias labrarodinnoutaja-neiti Helsingin eläinsuojeluyhdistyksen kautta. Koiran omistaja joutui pakon edessä lupumaan rakkaasta lemmikistään sairastuttuaan vakavasti. Koira on kiltti ja erittäin hyvin koulutettu. Hyvin on meillä koiran kanssa mennyt. Meillä ei ole ollut muita ongelmia kuin kerjääminen ruokapyödästä ja koiralle viimeisen vuoden aikana vähäisen liikunnan vuoksi kertynyt huomattava ylipaino (n.10 kg).

Täälläkin todetaan neulonta ja bloggailun vähentyneen koiran tullessa taloon...

Lenkkeilty ollaan runsaasti ja lenkin pituus kasvaa koiran ja emännän kunnon kasvaessa:)
Rokotukset ollaan käyty uusimassa ja takajalasta poistettiin heti yksi isokokoinen luomi, josta lähetettiin patologille näyte tutkittavaksi. Tuloksia jännityksellä odotellaan ja sitä ennen en uskalla koira-asiaa täällä blogissa tämän enempää kertoilla.


Hiljaisuuden syy on koirassa, mutta kyllä täällä vielä neulotaan aina kun vaan ehditään koiran painonhallintatreeneiltä, siis lenkeilyltä;) ja koiran emäntä saa oman osansa treeneistä siinä sivussa;DDD

16 kommenttia:

Pirjo kirjoitti...

Onnea uuden koiruuden johdosta! Ihana, että annatte kodin vanhalle koiralle, koiran arvoisen.

Meillekin voisi tulla koira, että pääsisi lenkille. Kissat liikkuvat vähän hitaanlaisesti;)

Makepeace75 kirjoitti...

Onnea teillekin uuden perheenjäsenen kanssa! :o) Kuvia sitten myös!

Tupuna kirjoitti...

Onnittelut uuden hauvan johdosta!

Kuulaita lenkkeilysäitä!

Seijasisko kirjoitti...

Onnea koiruuden ja lenkkikaverinkin johdosta!

Marleena kirjoitti...

Onnea uudesta perheen jäsenestä.
On kivaa, kun joku vie joka päivä lenkille :-D

Marjut kirjoitti...

Onnea uudesta perheenjäsenestä! Minusta kyllä tuntuu, että se kerjääminen on jotenkin sisäänrakennettu koiriin. Meilläkin blogikoira tällää itsensä aina ruokapöydän viereen, kun itse ollaan syömässä. Vaikka se on aika nirso.

Nunt kirjoitti...

Kerjääminen on ehdottomasti sisäänrakennettu funktio - Boyd tuli meille 12 viikon ikäisenä, ja on kerjännyt alusta saakka, vaikkei ole ikinä mitään (ainakaan meiltä) pöydästä saanut. Eri asia on sitten allekirjoittaneen kokkailut keittiössä, silloin koira kyllä pitää vahtia kun olen tunnettu siitä, että pilkkoessani mitä tahansa, jotain tippuu aina lattialle.

Sipuli ja valkosipuli tosin eivät koira kelpaa edes lattialta :D

Matleena kirjoitti...

Tulipahan mieleeni, että kuinkahan solakoita sinä ja koiruus kohta olette, kun ahkerasti lenkkeilette! ;DD

Villa Lankala kirjoitti...

Pirjo: Kiitos!:) Vanhassa vara parempi. Vai miten se sananlasku menikään?;)

Makepeace: Kiitos!:) Kuvia tulee. Koiraa ei ole kuvattu kovinkaan paljon, koska hätkähtelee kameran raksutusta, joten en ole kiusannut sitä paparazzin ottein;)))Ja sitten meillä on tuo kauluri...

Tupuna: Kiitos!:) Nuo kuulaat lenkkisäät olisi mieleen.

Seijasisko: Kiitos!:)

Marleena: Kiitos!:) Minustakin on mukavaa, että on melkein pakko lähteä ulos kävelemään...pää tyhjentyy kaikesta muusta.

Marjut: Kiitos! :) Minusta tuntuu, että tuo koira on saanut kaikki ruokansa suoraan ruokapöydästä.

Nunt: se kerjääminen on koirissa, mutta tuo on vertaansa vailla. Minäkin yritän totuttaa tuota siihen, että annan jotain kun teen itselleni voileipää, mutta pöydästä en anna.

Matleena: Itsellänikin tuli tuo sama mieleen;))) Vaikutusta näkyvissä; Housut ei kiristä...;)))

Mammutti kirjoitti...

Onnea uudelle perheenjäsenelle ja koko perheelle! Kummasti nuo karvaiset neulojan kaverit menee puikkojen edelle...

Pirjo-Riitta kirjoitti...

Pitäisi varmaan hankkia koira, niin olisi pakko lähteä lenkille. Tekisi hyvää meikäläisellekin!

Villa Lankala kirjoitti...

Mammutti: Kiitos!:) Aivan, mutta kyllä noiden karvasten kavereiden kanssa on mukava touhuta:)

Pirjo-Riitta: Pää tyhjentyy kummasti tuolla lenkillä:)))

intsu kirjoitti...

Onnea uuden ihanan perheenjäsenen johdosta! Kiva kun sai hyvän tuntuisen kodin. Labbiksilla sanotaan koirakirjoissakin semmonen ainoa miinuspuoli,että niillä on valtava ruokahalu. Ne söis aina! Niin meidän Sindi-neitikin katsoo milloin niin anovasti ja milloin niin syyttävästi,että sais lisää ja lisää yhä ruokaa ja loppua ei tulisi.Sindi on jo meillä toinen labbis. Tuli 1-vuotiaana meille ja täyttää juuri huomenna 10v,joten Sindi alkaa olla jo mummo. On myös ylipainoinen(niin on emäntänsäkin). Se lihoi,kun siltä toissakesänä leikattiin kohtu.Lähettelee hännän huisketta sinne kamulle:)

Villa Lankala kirjoitti...

Intsu: Kiitos!:) Ihanaa, että löytyi toinen labbiksen omistaja, jolla kokemusta rodusta. Tuo labbiksen-tahdon-ruokaa-katse on tullut tutuksi. Eläinlääkäri oli suorastaan kauhuissaan koiran mennessä vaakaan, joka näytti himpun auki 40 kg. Minulla tuli pelko jos koiran jalat tai sydän pettää... Labbikset taitavat olla rotuna iloisia ja ystävällisiä hännän huiskuttajia. Sindille onnittelut runsaiden silitysten ja hännänhuiskutusten kera!:)

Kangaskasa kirjoitti...

Onnea ja iloa uudesta perheenjäsenestä!

Villa Lankala kirjoitti...

Kangaskangas: Kiitos!:)