Lohtuneulontaa

Kuvassa tyttärelle viime kesänä aloitettu neuleliivi Novita Tennesseestä ja Red Heart Miamista,

vihreä Tennesseä ja Pinkki Miamia. Pinkki väri on saman värinen kuin minun toimistossa käyttämäni muistilaput. Pinkki, mun inhokkiväri on muuttunut ihan melkein lempiväriksi. Mahtaako olla muistilappujen ansiota?. Vihreää en rakasta, siitä perinteistä vihreää. Limenvihreä menee, tykkään tosi paljon. Tytär ei yleensä käytä värikkäitä vaateita, mutta tykästyi tähän väriyhdistelmään kuin tein itselleni samanlaisen liivin ja halusi minun neulovan myös hänelle samanlaisen. Liivi tuli viime kesänä muutoin valmiiksi, mutta kappaleiden yhteenompelu ja reunojen resoorit jäivät puuttumaan. Mulla on yhteenompelu-langanpäättely-kammo-inho-syndrooma, jonka vuoksi minulla on vielä kaksi muutakin neuletta samassa vaiheessa. Nyt on kiire neuloa kaula-aukon ja kädenteiden reunoihin resorit, sillä tytär on tulossa viikonlopuksi kotiin opiskelupaikkakunnalta. Ihanaa!!! ja toivoa on saada neulekuvia jo valmistuneesta villatakista mallin päällä;-). Kuvaaja lahjotaan liivillä:DD

Jo syksystä 2007 on ollut taloudessa selvät merkit siirtymästä noususuhdanteesta laskusuhdanteeseen. Työni puiteissa työpaikalla kerran viikossa pidämme markkina-analyysipalaverin. Nyt markkinoiden laskusuhdanne iski myös meidän työpaikalle ei niin mukavissa merkeissä; kaksi työtoveriani irtisanottiin. Sanat eivät riitä kertomaan minun fiiliksiä. On niin ikävä kulkea toimiston käytävää, kulkea ohi työtoverin vanhan työhuoneen ja tietää ettei siinä työhuoneessa enään ole sitä rakasta, hyvää työtoveria. Siellä on tyhjä tuoli, sammuksissa oleva tietokone ja tyhjä, siisti työpöytä. Kävelee vain huoneen ohi, silmäkulmaan nousee väkisinkin kyynel. Liike-elämässä ei itketä. Kyllä itketään, ei ehkä toimistossa, mutta täällä kotona lohtuneuloessa.

Minä en halunnut mennä eilen töistä suoraan kotiin. Lähdin ajoissa työpaikalta. Ajoin ruuhkassa Helsingistä Espoon Soukkaan Lankaliike Menitan outlet-myymälään ja sieltä kaupungin, Helsingin kautta kotiin. Siinä ajellessa sain rauhoittua ei niin mukavan työpäivän päälle. Olin jo aikaisemmin viikolla soittanut liikkeeseen ja pyytänyt heitä siirtämään sivuun kolme luonnonvalkoista kerää Novita Chic Mohairia, jota minulla oli kahdeksan kerää ennestään kotona. Langan riittävyys vähän arvelutti, joten päätin hankkia muutaman kerän lisää lankaa, nyt lanka riittää varmasti ja saan tehdä neuleeseen sellaisen kauluksen kuin haluan. Tuo vuosia aikaisemmin ostettu lanka pääsi viikonloppuna puikoille tahtoen tulla pitsineulepuseroksi. Lanka on pehmeää, mutta ei niin ihanaa neulottavaa- täytyynee neuloa suurella kädellä. Mallineule ja mallia puserolle on kopsattu 1/2008 Modasta.

Tunnin hiplaisin kaupassa lankoja. Lankoja oli kuinka ja paljon, ihania, pehmeitä, edullisia (remonttimyynti), mutta ei ollut ihmeemmin fiilistä ostaa kuin se tarpeellinen. Ostokseni oli kerä limenvihreää Novita Tennesseä, yksi kerä valkoinen Novita wool, kolme kerää Novita Chic mohairia.

Minun lapset on jo niin isoja etteivät suostu söpöilemään blogissa, niin minun blogissa söpöilystä huolehtivat Aino-kissa 1,5-v. ja Rocky-koira 13-v. Ovat keskenään parhaat ystävät kuten allaolevasta kuvasta näkyy.

P.s Tämä on lohtubloggausta.