keskiviikko 5. elokuuta 2009

Kurtturäätäli



Täällä on kurtturäätälöity verhoja oikein urakalla "mokien" kautta maaliin ja parempaan lopputulokseen mitä ehkä alkuperäisellä suunnitelmalla olisi lopputulos ollut ja hyvä niin. Siis joskus näinkin!!!.

Minulla on ollut jo jonkin aikaa tarkoitus ommella olohuoneeseen uudet verhot, kangaskin on ollut odottamassa, mutta en vaan ole ehtinyt. Ehtinyt vai saanut aikaan?. Nyt täällä "karanteenissa" ollessa tarvitsee keksiä itselle tekemistä ja mikä sen höydyllisempää hommaa kuin verhoompelu. Asian huono puoli on se, että perhe ja kissaeläimet pyörii ympärillä "häiriten"
keskittymistäni ja välillä ajatukset käsillä olevasta työstä ja tässä tapauksessa verhojen ompelusta on ihan täydellisesti "katkolla". Mikä tilaisuus tehdä mokia!!!.

Ja arvattekin varmaan... Minä kämmäsin. Yleensä tehdyt mokat pilaa kaiken. No, tässä tapauksessa kävi juuri päinvastoin.

Tarkoituksenani oli ommella tuosta raidallisesta puuvillakankaasta valelaskosverhot olohuoneen ikkunoihin. Kankaan leikkaamista suunnitellessani juttelin perheen kanssa, hätistelin kissaeläimiä pois makaamasta kankaan päältä ja puhuin työpuhelimessa asiakkaan kanssa merkatessani kankaan leikkukohdan. Lopettettuani työpuhelun tartuin saksiin. Saksiessani kangasta olin niii-in tyytyväinen katsoessani kankaan reunasta ylijäävää kaistaletta; saisin tuosta kankaasta ainakin viisi raidallista koristetyynyä olohuoneen sohville ja nojatuoliin. Myöhäilin tyytyväisyyttä asian suhteen ja sieluni silmin näin olohuoneen sohvilla ja nojatuolissa kyseisestä kankaasta tehdyt edustavannäköiset koristetyynyt mustilla punostereillä. Leikattua kankaan leikkasin kankaan kolmeksi sopivan mittaiseksi palaksi. Sitten vielä ikkunaa mittaamaan ennen ompelua, sitten kangasta mittaamaan... Tässä vaiheessa veri pakeni päästä. Kankaan tarvittavasta leveydestä puuttui 10 cm.Miten tämä oli mahdollista?. Olin leikannut kankaan leveyssuunnassa liian kapeaksi. Mikä nyt avuksi?. Päässäni ompelen väärän levyisiksi leikatuista kankaista niitä edustavan näköisiä mustilla punostereillä olevia sohvatyynyjä. Tyynyt ei enään tässä vaiheessa tuntuneet minusta niin edustavilta. Jätän verhojen ompelun. Hetkeä myöhemmin koin todellisen "valaistuksen" asian suhteen: laitetaan verhoihin mustasta kankaasta reunat. Ommellessa noita mustia kangassuikaleita verhoihin epäilin lopputulosta ja sen toimivuutta aika vahvasti, mutta onneksi tuo epäileminen olikin turhaa.


Nyt verhojen ollessa valmiit ja ikkunassa täytyy myöntää verhojen olevan paljon paremmat mustilla "lisälaidoilla" kuin ilman niitä. Verhot on paljon ilmeikkäämmät lisälaidoilla.

Innostuin mustista "lisälaidoista" verhoissa niin paljon, että teen tuosta raitakankaasta vielä mustilla "lisälaidoilla" olevat sivuverhot molempiin päihin verhokiskoa, mutta laitetaan tuonne väliin tavalliset luonnonvalkoiset puuvillavoileeverhot, jottei nuo mustilla "lisälaidoilla" olevat verhot saa perheen sohvallaistujia ihan raivon partalle.


Ja allaolevassa kuvassa kurtturäätälin kissaeläimiä. Mosse makaa kankaan päällä "mustana piristeenä" ja kuvassa osittain näkyvän Ainon alla on pojan huoneen oranssisävyinen verhokangas. Pojan huoneen verhojen ompelu ja etenkin kankaan leikkaaminen suoritetaan lukittautuneena autotalliin, puhelimet hiljaisena ja kuulosuojaimet korvilla;)







Valmiit olohuoneen verhot jouduin harjaamaan teippiharjalla poistaakseni niiden mustissa "lisälaidoissa" olevat valkoiset kissankarvat. Kurtturäätäli kiittää karvaisia avustajiaan Mossea ja Ainoa!


Kiitoksia osanotosta Rocky-koiran poismenon johdosta! Olen kuitenkin erittäin onnellinen ja tunnen itseni etuoikeutetuksi saadessani elää koiranomistajan elämää 14 vuoden ajan Rockyn kanssa. Kiitos Rocky! Sinua kaivataan ja muistellaa lämmöllä ja rakkaudella. Ajatuksia asiaan liittyen minulla on paljon, mutta niistä ehkä sitten toisella kertaa.

Ja muutakin ompeluun liittyvää täällä on touhuttu:)


Nyt tämä täti lähtee jatkamaan ompelemista. Ai niin, täytyy ensin laittaa tuuletusluukut kiinni ennen ompelun aloittamista. Miksi ihmessä?. Poika naureskeli minun vanhan Singerini pitävän aivan samanlaista ääntä kuin konekiväärillä sarjatulta ammuttaisiin. Pihamaalla kävelevä asiasta tietämätön voisi tuota tulitusta piaan säikähtää;)






















13 kommenttia:

Tupuna kirjoitti...

Hyvältä näyttää. :) Jatka vaan ompelua, kaiken uhallakin. :)

Matleena kirjoitti...

Kyllä niistä tulikin tosi hyvännäköiset noilla mustilla reunoilla! ;) Ilman niitä olisivatkin olleet aika bliisut. Kannatti siis todella mokata! ;D

Mukavaa tulevaa viikonloppua ja intoa ompeluun! Ja jos mokaat, mokaa taidolla! ;) Me täältä suunnantaan mökille.

Eila kirjoitti...

Tosi hyvännäköiset verhot ja samaa mieltä kuin Matleena, että nuo mustat laidat jämäköittää kokonaisuutta. No kiva että sielläkin on nuoustu vaikeuksien kautta voittoon:)
Ja sitten vielä noin kivoja tilkkutöitä, tuleeko kenties tyynyt?
Hyvä ompelija näytät olevan!!!
Ja kisut, ihania!
Aattelin että oletko sinäkin sairastunut mutta et onneksi kuitenkaan!

Mari kirjoitti...

Upeat verhot!

Taija K kirjoitti...

Tosiaan, ovat varmaan näin paremmat! Kävipä tuuri ;o)

Soile kirjoitti...

Tämähän oli hyvä kämmi! Nuot ovat tosiaankin paremman näköiset mustilla reunoilla. Sellaset mietitymmät.

Mutta mikä ihme on kurtturäätäli? tekeekö se haitareita?

Villa Lankala kirjoitti...

Tupuna: Hyvä juttu. Jatkettu on:)

Matleena: Se "johdatus":). Taidan ottaakkin uudeksi motokseni: "Jos mokaan, niin mokaan sitten taidolla".

Hyvää viikonloppua myös sinne!

Eila: Aivan samaa mieltä. Tyynyjä noista vähän meinasin tehdä. Minusta tuntuu, että nuo kaksi on jotain superseurallisia yksilöitä...kaikki tehdään yhdessä.

Terveenä olen:)

Mari: Kiitos!

TaijaK: olenkohan mä kurtturäätälien Hannu Hanhi?;)

Soile: Jos mä alitajuisesti teinkin vain sen mikä minun pitikin tehdä?;)Ei minun vaan pitänyt näitä verhoja "lisälaidoilla" ommella. Edelliset tähän ikkunaan ompelemani verhot oli ihan tarkoituksella ommeltu "lisälaidoilla", siis lisälaitakausi jatkuu.

Kurtturäätäli saksii kankaat väärästä kohtaa halki, ompelee kankaat kurtuille "rypyille" väärässä paikkaa jne.. Tuota hatarin tekoa en ole vielä kokeillut;)

Äipän touhut kirjoitti...

Onpa hyvännäköiset verhot. Hyvän kämmin olit tehnyt. Hyvää loppuviikkoa. Täälläpäin ei ole saatu mitään aikaiseksi. Lämmintä kesää ihailtu ja lämpimästä nautittu.

Pirena kirjoitti...

Äitini tapasi käyttää tuota kurtturäätäli-nimeä, kun sattui käsiin joku epäonnistunut ompelus. Kyllä niitä tulee vaikka olisi ompelijan koulutuksenkin saanut (allekirjoittanut on).

Mammutti kirjoitti...

Olipa onnekas moka, noista tuli täydelliset! Ja tiedän myös, miten mokia tehdään, niin ommellessa, neuloessa, kuin leipoessakin, kun muutama lapsi höpöttää eriasioista vieressä, kummankaan asiasta ei saa selvää, samalla soi puhelin ja hups moka on valmis.
Sääli tuo teidän karanteeni, toisaalta onhan silläkin näköjään puolensa. MUlle verhojen ompelu on aina työn ja tuskan takana, kun se on jotenkin niin tylsää olevinaan. Nytkin kaapissa odottaa Jälkeläisen lasten lastenhuoneeseen muumikangas, että tämä mummi ottas itteään niskasta kiinni...
Hyvät viikonloput!

Villa Lankala kirjoitti...

Äipän touhut:Kiitos! Myös kesästä täytyy nauttia:)

Pirena: Minun mummo käytti samaisessa yhteydessä tuota kurtturäätäli-nimitystä. Ja tekevälle sattuu ja jos ei tee ei opi. Eiks niin?

Mammutti: Onni onnettommudessa. On tällä karanteenilla ollut hyvät puolensakin;) Kankaan valinta on se kaikkein vaikein ainakin mulle, sitten se ajan ottaminen ompeluun.
Joo, kyllä sitä välillä tulee leivottua sokeritonta pullaa:)
Viikonloppuja myös sinne!

Pirjo kirjoitti...

Hienot verhot! Musta sopii hyvin!

Minulla oli keittiönikkunan kanssa ongelmia: Kankaiden leveys ei riitä. Kaupassa ohjattiin tekemään samantyyppiset reunat: näen sinulta, että homma toimii! Verhot on kylläkin vielä vaiheessa;)

Ihana vasu sinulla tuolla ylempänä. Ja ne Norot...hmmm...

Villa Lankala kirjoitti...

Pirjo: Kiitos! Yksivärisestä hyvin laskeutuvasta voi tehdä myös poikkisuunnassa. Kyllä nuo jatkopalat toimii. Onneksi!