sunnuntai 5. huhtikuuta 2009

Virpomassa:-)

Nyt on ollut aikaa käydä tervehtimässä naapureita. Perjantaina kävin vanhemman nyt jo eläkkeellä olevan maanviljelijä pariskunnan luona. Molemmat ovat yli 80-vuotiaita iloisia ja kaikin tavoin kiinni arkielämässä. Harrastavat tanssimista ja matkailua. Maailman joka kolkan on pariskunta matkoillaan kolunnut. Heidän tarjoamansa kahvikuppi maistui yhtä hyvälle kuin heidän tarjoamansa mehulasi ja tuore pulla silloin lapsuudessa. Tunsin olevani mieluinen vieras.

Muisteltiin aikaa jolloin olin lettipäinen tytöntyllerö. Kerroin heille kuulumisia työstä, perheestä ja vanhemmista. Kuuntelin pitkän tovin hiljaa vanhan sodassakin olleen yli 80-vuotiaan kouluja käymättömän maanviljelijämiehen sanoja, sitä suurta viisautta ja kokemusta joita miehen sanoihin sisältyi hämmästelen vieläkin. Olen yhä ihmeissäni miten yli 80-vuotias tarkasti maailman menoa havannoi.



Itseäni harmittaa, että olen aina niin kiireinen ettei kovinkaan usein ole mahdollista piipahtaa katsomaan näitä iäkkäämpiä vanhuksia.



Tänään kävin Ainoa katsomassa palvelutalossa. Aino ihmetteli missä välissä minusta aikuinen on tullut. Olenko aikuinen?. Sitä mietin monesti itsekkin. Olen aikuinen, mutta vanhemmilleni olen yhä lapsi omalla tavallaan. Sukista Aino piti ja sukkamuisteloitahan siinä sitten kuultiin monen moisia. Toivottavasti käyttää sukkia! Eikä pidä koristeena, niin kuin vanhuksilla saattaa olla tapa:-)


Sen verran minua tänään lapsetti, että menin aamulla isän luo virpomaan neljäntuulenhattu päässä. Kyseisen hatun isä toi viime syksynä tuliaisiksi lapinreissulta. Joskus nuoruudessa tuli katseltua Bulttiboissia ja mainittua haluavansa neljäntuulenhatun ja kaksikymmentä vuottahan siinä meni ennen kuin sellaisen sain. Oli Isällä hymy korvasta korvaan, kun minä risut kourassa neljätuulen hattu päässä tupaan marsiin. Sainpas palkaksi kilon suklaata:-) Ja tulihan käytyä kova kina suorakylvökoneen eduista verrattuna perinteiseen tapaan kyntää syksyllä ja kylvää kevällä. Kina oli pakko lopettaa, kun isä alkoi kertoa kyntökokemuksia hevospelillä:-) Isä ja minä kinataan ihan tavan vuoksi. Kinaaminen kuulemma piristää päivää. Itseasiassa ainakin kinan aiheet naurattaa pitkään:-)

Oma 16-vuotias poikani ja hänen kaverinsa intoutuivat myös virpomaan. Eilen pussittelin pienille virpojille karkkipusseja virpomispalkaksi, kun poika ja pojan kaveri kävivät napsimassa virpomispalkoiksi tarkoitettuja nameja omiin suihinsa. Pojat heittivät huulta, että on virpojille hyvät palkkapussit tulossa. No, tänään on sitten niitä pieniä virpojia käynyt ja kaksi vähän isompi kokoisempaakin essut päällä ja huivit päässä, nimittäin poika ja pojan kaveri. Mä nauroin kaksinkerroin poikia. Otin kuvankin, mutta kiellettiin ettei saa esitellä.

Joskus muutamia vuosia sitten poika oli palmusunnuntaina ollut portilla kertomassa virpomaan tuleville pikku virpojille ettei äiti ole kotona, koska olin luvannut omille lapsille kaikki ylijäävät palkkapussit. Tuolloin ihmeteltiin, että miksi naapurin lapset ei tule virpomaan. No, selvisihän se sitten muutamaa päivää myöhemmin, kun naapurinrouva kysyi minulta: "Olitteko te matkoilla palmusunnuntaina?". Kaikkea ne lapset keksiikin.

Pellavalangalla aloittamani huivintekele on purettu ja lanka päätynyt takaisin kerälle. Tuli neuleeseen virhe, otin neuleen pois puikoilta ja purkasin. Siinä sivussa neule purkaantui liikaa, joten laitettiin sitten loppukin neule takaisin kerälle. Otanko uusinta yrityksen sitä en vielä tiedä. Pellavan neulominen kyllä houkuttelisi. Nyt on niin laiska olo ettei viitsi neuloa. Touhuilempa sitten kaikkea muuta:-)

Hauskaa palmusunnuntaita kaikille!



6 kommenttia:

Tupuna kirjoitti...

Sullahan olikin kaikkea kivaa kerrottavaa. :)

makepeace75 kirjoitti...

Hihi, ne isommat virpojat olisi kyllä ollut hauska nähdä. ;D

Eila kirjoitti...

Kivat palmusunnuntaintarinat. Vai joutui huivi purkuun, vaan äkkiäkös sinä uuden aloitat!

Villa Lankala kirjoitti...

Tupuna: Elämässä on paljon hauskoja asioita...ja naurua tähän maailmaan mahtuu:-)

makepeace:Tarkoititko mua???:D

Eila: Ylläri, ylläri! Huivilangasta muotoutui viikonlopun aikana tiskirätti virkaten:-)

Matleena kirjoitti...

Kiva palmusunnutai sinulla olikin! Minäkin olisin myös mielelläni nähnyt sen kuvan pojista virpomassa! ;D Pitää vain käyttää nyt mielikuvistusta ja nähdä heidät sieltä saadussa kuvassa. ;DDD

Vai purkuun se pellavahuivi menikin! :( Ja minä kun ajattelin, että saan vähän osviittaa sinulta, paljonko menee lankaa yms. No katsellaan pa, mitä tulee! ;)

Villa Lankala kirjoitti...

Matleena:Laitoin kuvan pojista magneetilla jääkaapin oveen, mutta nyt se on hävinnyt. Kukahahan sen vei? ;-) Oli hävinnyt!

Purkuun meni huivi, mutta kiva virkattu tiskirätti syntyi:-). Otan varmaan joskus uusinta yrityksen, joten katsotaan sitten