Aarteita

Täällä Lankalassa ei ole käsityöt tai tarkemmin sanoen neuleet edistyneet johtuen vaivasta nimeltään purkoosi ja nyt sitten taas vaivaa neulomattomuus. Neulomattomuus taassen johtunee ajanpuutteesta ja muista kiireistä. Joten täällä esittelään edesmenneen Mummoni tekemää rekipeittoa 1980-luvulta. Mummoni oli taitava ja monipuolinen käsityön tekijä. Tämän rekipeiton mummoni teki kansalaisopiston kirjontaryhmässä. Tästä työstä muodostui Mummolle eräänlainen surutyö, sillä samana vuonna menehtyi biologinen isäni vain 38-vuotiaana äkilliseen sydänkohtaukseen äkkiarvaamatta. Suruissaan ja mietteissään Mummo kirjoi välillä tätä peittoa yömyöhään. Mummo oli aikaisempina vuosina kansalaisopiston kirjontaryhmässä kirjonut pienempiä töitä kuten tyynynpäällisiä ja silloin mummo haaveili ääneen kirjovansa jonain kauniina päivänä rekipeitteen. Ja niinhän se Mummo sitten kirjoinkin rekipeitteen:) On kyllä ollut aikamoinen homma tuo rekipeitteen kirjonta. Jäisiköhän itseltä kirjomatta?


Rekipeite on kirjottu villalangalla villakankalle. Kuvioita ei jäljennetä kankalle liidulla vaan kuvioiden ääriviivat harsitaan langalla kankalle.



Kaikkina ikäkausinani olen ihaillut Mummon taidokkaita käsitöitä. Murrosiässä häpesin kuitenkin. Ne vaan tuntui tuolloin nii-iin vanhanaikaisilta, mutta kuitenkin ihailin salaa;). Mulla oli luokan ja ehkäpä koulun ainoat kirjoneulekintaat. Minä näppäränä tyttönä siiryin lasketteluhanskojen käyttäjäksi. Villasukkia en kehdannut myöskään nuorempana käyttää ja tuolloin kultaisella 80-luvullahan oli suurta muotia kulkea ympäri vuoden purjehduskengät jalassa ja niissä ne Lenitakin kritisoimat valkoiset urheilusukat. Nyt kirjoittajalla taitaa olla ainoa villasukka vapaa kuukausi kesäkuu;).


Mummo teki kaikki käsityöt huolella ja todella huippusiistillä jäljellä.

Nyt olisi tarkoitus laittaa tämä rekipeitto seinälle. Peitosta puuttuu kuitekin systeemi jolla saisin sen ripustettua seinälle. No, tässä ollaan sitten käsinommeltu mustasta pellavakankaasta rekipeiton yläreunaan kujaa ripustustankoa varten. Ripustuspaikka on vielä avoinna. Tuo Rekipeitto on sen verran kookas, jotta sitä voisi käyttää sängynpeitteenä, mutta nuo kissat taitaisivat pilata rekipeiton alta aikayksikön.

Mummon tavaroita olen pitkin huushollia kevään ja kesän aikana laitellut. Hmm, tänään mulle tuli tässä omalla sohvalla istuessani fiilis, että mun mummola on tullut meille. Mummolassahan oli hyvä ja lämmin fiilis:)

Tuo taustalla oleva peililipasto on Mummolta saatu.Lipasto oli muutamia vuosia varastossa odottamassa pienimuotoista ehostusta. Sitä olen tässä iltojeni ratoksi vähän entrannut tuolla autotallissa; kiinnittänyt liitoksia, killottanut jne. Ajattelin täyttää lipaston laatikot...Arvasitte väärin?;D En langalla,vaan tilkkutyökankailla ja ristipistoilutarvikkeilla. Langat pidän kannellisissa muovilaatikoissa kannet tiukasti suljettuina.


Tuolla yläkuvassa peililipaston päällä näkyy messinkinen kaksihaarainen pöytälamppu, jossa on valkoinen varjostin. Lamppu on oma antinkkikaupasta tekemäni löytö, johon uusin varjostimen kankaan luonnonvalkoisesta raakasilkistä käsinommellen. Vanha varjostin oli tummanpunaisella kankalla verhottu, ei siis istunut sellaisenaan tänne meikäläisen huusholliin. Ennen kuin lampussa palaa valo tarvitaan vielä sähkömiestä. Lampussa on niin vanhanaikainen pistoke ettei se ainakaan meidän pistorasioihin ole työnnettävissä:)

Täällä on siis menossa pienimuotoinen huushollin tuunaus. Se olohuoneen verhojen uudistaminen levisi pienimuotoiseksi sisustusrempaksi:D

Tälläisen tunnustuksen sain kultaisilta kanssabloggaajilta Tupunalta Resori-blogista ja Matleenalta Lankapirtistä. Kiitos! Lämmitti mieltä:DDD

Anna takaisin tunnustuksen Tupunalle ja sama tunnustus lähtee takaisin Matleenalle Lankapirttiin sekä laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville kanssabloggajille:

Iisalmen ihmenaiselle Eilalle

Touhukalle Seijasiskolle Ouluun

Kissojen ystävälle ja neulegraffiteilla meitä ilahduttavalle Villikissalle

Siilikkälle ystävälle Ritvikselle

Neulekummi Merille

Neulovalle,virkkaavalle ja virkkaavalle Marille

Veikeiden kissapoikien mamille Pirielille

Ahkeralle hyväntekijälle Äipän Touhuille

Hyvää syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille!

P.S En niin rakasta syksyä, mutta lievittääkseni syysangstiani ajattelen syksyn olevan lupaus uudesta keväästä:) Ja parasta syksysssä on se, että saa istuttaa kukkasipuleita, jotka sitten kevällä kukkivat:DDD