Malli: Oma
Lanka: Seitsemän veljestä 100g
Koukku: 3mm
Päätin tehdä itselleni oikein repäisevän pipon, erilaisen jollaista ei kaduilla ja kujilla kävelisi vastaan vastaantulijan päässä. Pipoa on suunniteltu, virkattu ja sovellettu samanaikaisesti tehtäessä. Merikannon sanotaan laulaneen, sovittaneen, säveltäneen ja sanoittaneen samanaikaisesti. Olenko mä virkkaava-Merikanto? Minulla oli visio ihan erilaisestä piposta.
Aina ei saa mitä tilaa!!! Kiva tästäkin tuli, jos asiaa minulta kysytään. Tarkoituksena oli vähän vielä tuunata pipoa, mutta enään en voi sitä tuunata...Se vietiin käyttöön mun käsistä.
Pipon valmistuttua esittelin pipoa lapsille ja kysyin mielipidettä. Hymyä. Sitten sanottiin kahdesta suusta: "Ja toi pipo päässä ei sitten kauppaan mennä". Nuorison mielipide oli kuultu.
Pojan kavereiden tullessa käymään meillä huomasin pojan hakevan mun pipo-kaunottaren eteisessä olevasta mun henkilökohtaisesta asustekorista huoneeseensa, josta hetken päästä kuului armoton poikien nauru. Tämä toistui useana iltana. Sitten muutamaa päivää myöhemmin pipo olikin pojan päässä. Ajattelin tuunata pipoa ja laittaa sen päähän hiihtolomareissulla rinteeseen. Tämä on ilmiselvää ikä rasismia. Äiti ei saa käyttää hassua hattua. Ristin muuten pipon Reikäpääksi. Oli tarkoitus tehdä pojalle turkoosi ja tytölle oranssi samanlainen pipo. Tilanne on nyt se, että teen itselleni uuden samanlaisen oranssin tuunatun version ja menen se päässä takuulla kauppaan:-).
lauantai 24. tammikuuta 2009
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Onhan kieltämättä aika erikoinen:)Ei heti samanlaista tule kaupassa vastaan, luulisin!
Erikoinen on, myöntää täytyy. Eikä varmasti kävele vastaan samanlainen.
Lähetä kommentti