sunnuntai 22. helmikuuta 2009

Sukasta asiaa

Pakkasilmoja on pidellyt, joten jalanlämmittimillekin on käyttöä. Tarkoituksena olisi tehdä perheelle ja papalle (mun isä) sukkia. Tässä sukkaa neuloessani olen miettinyt millä perustella me neulojat sukkalankoja valitaan neulottavaksi ja ostetaan niitä. Itse ostan sukkalankaa kestävyyden perustella ja kyllä se hintakin jotain tässä asiassa sanelee. Käyttösukkia neulon pääasiallisesti Seitsemästä Veljeksestä tai Nallesta. Hienostelusukkia sitten voin neuloa jostain kallimmastikin. Näistä kallimmista sukkalangoista neulottuja sukkia vaan kun ei raski käyttää ihan jokapäivä. Ihania sukkia ja erityisesti Papan mieleen olevia tulee aidoista vanhanaikaisista, aidoista villalangoista. Ne huopuu silleen sopivasti pesussa ja on todella lämpimät saappaissa.



Nyt minua vähän kiroiluttaa kun menin ostamaan kauniin kuvan perustella sukkalankaa, joka sitten paljastuikin aivan kamalaksi ja maksoi maltaita. Palauttaa en kehtaa. Tällähetkellä mun mieli hokee:"En koskaan enään osta lankaa netistä". No, sitten on vaan neulottava siitä mitä varastoissa on tai käytävä itse lankakaupassa ostamassa lanka.



Sukkia olen neulonut, kun en millään ole saanut viimeisteltyä rukinlapa villatakkia ja valkoista mohairpitsineuletta. Se kuuluisa langanpäättelykammo;-). Minä vaan en ole jaksanut moiseen työhön ryhtyä illalla kotitöiden jälkeen. Olen vaan halunnut neuloa, rentoutua ja tyhjätä pään päässä pyörivistä työasioista. Sukkahan se erinomainen käsityö tähän tarkoitukseen onkin. Miehelle olen sukkia neulonut. Nyt on ensimmäinen pari valmiina ja tarkoitus olisi neuloa kolme paria. Kuvassa ensimmäinen sukkapari vielä puikoilla. Yleensä neulon sukkia metallipuikoilla, mutta nyt ajattelin ottaa bambut käyttöön, kun ne nyt tuntuu jotenkin olevan sellaiset salonkikelpoisemmat sukkapuikot. Olehan minä aikaisemminkin bambuilla sukkaa neulonut, mutta nyt tuli taas selväksi miksi minä en neulo bambuilla. Bambut aiheuttavat liian pitkään jatkuvan neulonnan seurauksena mun oikean käden pikkurilliin vesikellon, joten mun oli otettava käyttöön vanhat kunnon metallipuikot. Viime lauantaina tuli neulottua kuusi tuntia sukkaa putkeen pitkällä automatkalla. Salonkikelpoiset tai ei, mutta minä neulon metallipuikoilla. Minä neulon siihen asti sukkia kunnes saan nuo keskeneräiset neuleet valmiiksi. Ja olihan se Kevättasusyllätyshuivikin puikoilla. Vähän olen jo kuudettakin vihjettä tikutellut.



Miehellä on maaliskuun lopulla synttärit. Mietin jo neulepuseron aloittamista synttärilahjaksi, mutta totesin etten ehkä hyvällä tahdollakaan ehtisi saada puseroa valmiiksi, joten sukat menee synttärilahjaksi. Neulepusero neulotaan sitten joskus toisten väljemmällä aikataululla.



Lisäksi mulla on kappaleet toista hihaa lukuunottamatta valmiina harmaaseen puuvillaisen pitsineuleeseen. Malli viimeisimmästä Modasta. Saisinkohan valmiiksi viikonlopuksi?.

Näihin kuviin ja tunnelmiin päättyy tämä tilannekatsaus ja asiaan palataan valmiin neuleen merkeissä :-)


1 kommentti:

Päivi, Lankakomero kirjoitti...

Metallipuikot rulaa, niin se vaan on. Ehkä nuo puiset puikot on aloittelijoille helpommat (ja jonkinlainen muoti-ilmiö), kun niiltä ei silmukat putoile niin helposti, mutta minusta puikkojen pitää olla luistavat ja kestävät ja sitä metallipuikot on. Minulla on joitain äidiltä saatuja 60-luvulta peräisin olevia puikkoja eli lähes 50 vuotta olleet melko kovassa käytössä. Hinta-laatusuhde on ainakin paljon parempi kuin puisilla.