sunnuntai 13. syyskuuta 2009

Arvonta suoritettu




Mossen synttäriarvonnan tulos on selvillä:) Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille!

Ja arpaonni suosi kahta .....arvontaan osallistunutta.


Arpaonni oli tälläkertaa suosiollinen Marjutille ja blogikoiralle Simppelit silmukat ja pehmeät lankakerät-blogista, sekä Tessille Haaveiden hahtuvat-blogista. Molemillehan on luvattu kissamaisen hyvät palkinnot, mutta tässä tapauksessa toisesta palkinnosta on tulossa koiramaisen hyvä. Voittajat! Laittakaa minulle sähkopostilla yhteystietonne osoitteeseen: lankalaan@luukku.com


Sain viime helmikuussa äidiltäni orkidean (yläkuvassa) syntymäpäivälahjaksi, joka jaksaa vieläkin muutaman kukan voimin sitkeästi kukkia. Vein tuon kyseisen orkidean jossain vaiheessa kesää lasikuistille, talon varjoiselle puolelle, jossa jätin tahtomattani kukan kuitenkin liian aurinkoiselle paikalle. Kukan lehdet eivät oikein tykänneet auringosta; ne paloivat hiukan, eivät pahasti. Siirsin kukan varjoisampaan paikkaan. Muutamia viikkoja myöhemmin huomasin kukan kukkavarsiin ilmestyneen tuollaiset alakuvassa olevat nipukat. Nyt niistä on hyvää vauhtia kasvanut uudet kukkavanat, joissa on jo melko muhkeat nuput. Jännityksellä odotan nuppujen aukeamista! Yleensä en ole ollut kovinkaan hyvä orkideankasvattaja, mutta ehkä mun onni orkideankasvattajana on kääntänyt kurssinsa:)


















lauantai 12. syyskuuta 2009

Honest Scrap


Sain Soilelta Oulun omalta orginellilta verbaali- ja käsityövirtuoosilta Honest Scrap-palkinnon ja haasteen kertoa 10 totuutta itsestäni. Kiitos Soile! :) Fanfaarien ja eläköö-huutojen kanssa tämä palkinto lähtee sinulle takaisin. Seuraavat yhdeksän palkinnonsaajaa paljastan kymmenen totuutta minusta jälkeen:) Palkinto lähtee eteenpäin sellaisille bloggaajille joiden tapaa kuvata tai kertoa tarinaa pidän.


Ensin kymmenen totuutta minusta...



1. Töissä teen työni mahdollisimman huolellisesti ja hyvin mitä sitten teenkin.Työelämässä minulla on lehmän hermot joissain asioissa, joissain asioissa kiihdyn nopeammin nollasta sataan kuin Ferrari konsanaan. Sama pätee sivilissäkin. Työstä saan vastapainoa tälle maaseudulla elämiselle, sekä päinvastoin. Työn mielekkyys on merkitsevä tekijä minulle.


2. Rakastan luonnonkuituja. Voidaan jopa puhua jonkunlaisesta fetissistä mitä lanoliinin tuoksuun tulee. Rakkaus lanoliinin tuoksuun lienee peräisin lapsuudesta, jossa naapuri kasvatti suomenlampaita. Tuolloin lapsena ennen kouluun menoa minun päivittäinen "työ" oli käydä syöttämässä omenalohkoja ja kuivattuja leipäpaloja suosikkilampalleni Herra Kiviaholle.Herra Kiviaho antoi aina osan villastaan keritsemisen yhteydessä minulle, jonka Mummoni sitten kehräsi langaksi.Tuosta langasta sitten mummo neuloi minulle kintaita, sukkia ja kaulaliinoja. Uudet Mummon neulomat kintaat yms. sitten kävin esittelemässä Herra Kiviaholle. Nolonolonolo! Minulla on yhä tallessa säärystimet, jotka ovat osittain tehty Herra Kiviahon villasta. Pellavaa olen alkanut rakastamaan vasta aikuisena. Silkki! Tarviiko minun sanoa mitään?.

3.Harrastan joogaa ja meditoin.


4. Arvostan ihmisiä jotka ovat rehellisiä, joilla on elämämänkokemusta ja kulkevat omia polkujaan


5. Tykkään tehdä töitä käsilläni. Pidän myös fyysisestä työstä. Käsillä tekemisessä voi hyödyntää omaa luovuttaan. Uskon jokaisen ihmisen olevan luova omalla tavallaan. Fyysistä työtä tekemällä saa aikaan näkyvää jälkeä. Meillä ei ole kotona mieten ja naisten töitä. Esimerkiksi seuraavien töiden osalta meillä vallitsee seuraavanlainen työnjako: Mies pesee ikkunat ja minä teen talven polttopuut. Työjako perustuu siihen mitä kukakin osaa ja mistä työstä tykkää.


6.Olen hajamielinen. Olen ollut lapsesta asti todella hajamielinen. Joskus kännykkäni tai tv:n kaukosäätimen hukattuani saattaa hukattu esine etsiessäni löytyä jääkaapista. Nolonolonolo!;)

7. Olen keräilijä. Kerään astioita vanhoja sekä uusia, kerään taide- ja keittokirjoja ja rahoja. Säästän kaikkea mahdollista aina pienistä kangastilkuista rikkinaiseen kahvikuppiin. Tavarani yritän pitää järjestyksessä.

8. Olen eläinrakas. Meillä on pienimuotoinen eläintarha; kaksi kissaa, yksi poni ja yksi hevosenpuolikas. Viime kesään asti kalustoon kuului dalmatiankoira Rocky.


9. Arvostan luontoa ja puhdasta, tervellistä ruokaa. Yksi syy miksi asun maalla on luonto, luonnon kauneus ja rauha. Luonnon kauneudessa silmä lepää ja luonnonrauhassa mieli saa rauhan. Isä on viljellyt aina tilaansa luomuna ja kasvattanut karjansa luomuna, joten perinnettä jatketaan kaikki kasvatetaan mitä sitten ikinä kasvatetaan; se kasvatetaan luomuna.

10. Omasta mielestäni luonteeni ei ole muuttunut lapsuudesta, elämäntilanteet kylläkin.
Lapsesta asti olen ollut puolipäivää prinsessa mekkoineen ja toisen puolipäivää hurja konekuski koneineen ja polkutraktoreineen. Mekko vaan on vaihtunut jakkupukuun ja koneet ...kaikki millä voi ajaa on vieläkin mieleen:) Viisastumisestani en tiedä;))) Naisena olemiseen ja elämiseen olen koittanut löytää oman tieni.



Ja palkinnon jaan eteenpäin seuraaviin blogeihin.



Seepialle Tosi elämää ja maalaisunelmia-blogiin . Seepia kuvaa ja kertoo remontistaan, tekee upeita koruja ja unelmoi hirsitalosta maaseudulla.


Matleenalle Lankapirttiin. Matleenaan huumorihöysteinen kerronta vie mukanaan.


Villasukalle Bits of Yarn-Langanpätkiä-blogiin. Värikästä kerrontaa kivoin kuvin.


Annalle Lõngakera-blogiin. Anna on melko tuore bloggaaja. Hänen persoonallisella otella otetuja neulekuvia on enemmän ravelyssa esillä.


Sanille Sudrana-blogiin. Maailman parhaat sukkakuvat.


Satu.p Upeat kuvat. Satun kuvat ovat taidetta.


Pastanjauhantaa Upeita ruokakuvia



Annikaiselle Annikainen puikoissa-blogiin. Verrattomat viikon vanhat.



Kinuskikissalle Upeita kakkukuvia.



Onnitteluni palkinnonsaajille! On ilo lukea teidän blogeja. Arvontaan täällä ehtii vielä osallistua.

P.S Harkitsen tieteellistä tutkimusta aiheesta loistavien bloggajien sijoittuminen Suomen kartalle. Sanoiko ja puhuiko joku jotain Oulusta?;DDD





perjantai 11. syyskuuta 2009

Potretti

Tässä virallisen epävirallista yhteispotrettia meidän 999-synttärisankareista. Tytär on siis syntynyt 9.9.1990 ja hän täytti 9-v 9.9.1999. Hauska syntymäaika Neidillä! Mosse on syntynyt 9.9.1995.

Mosse kiittää kaikkia ihania kommentoijia. Katti onkin tuossa muutaman päivän keikoillut rinta rottingilla ja hymy huulilla viestittäen minulle olemuksellaan:"Siitä murjaani-nimityksestä ollaan montaa mieltä". Noista itsetuntoa kohottavista kommenteista johtuen Mosse lupaa kunnon palkinnot arvontaan.

Arvonta jatkuu yhä tuolla edellissä postauksessa:)

Täällä vinkattiin takuuvarmasta paikasta herätellä meissä kaikissa neulojissa muhiva vilenismi-virus;) Ei suositella alpakkalankoja rakastaville neulojille;)))

Hauskaa viikonloppua kaikille!

keskiviikko 9. syyskuuta 2009

Synttärit...ja synttäriarvonta

Täällä vietetään tänään tuplasynttäreitä:) Mosse-kissa täytää 14-vuotta ja tytär 19-vuotta.
Onnea vaan molemmille! Synttäreiden kunniaksi Mosse debytoi kissakuvahaasteessa, jossa aiheena 1o minuuttia. Lisäksi Mosse järjestää synttäriarvonnan, jossa varsin kissamaiset palkinnot. Arvontaan voi osallistua kissalliset,kissattomat, kissat, siis ihan kaikki. Arvontaan osallistuminen tapauhtuu jättämällä viestiä kommettilaatikkoon. Arvonta suoritetaan kissa-avusteisesti sunnuntaina 13.9.2008 klo. 18. Arvomme kaksi palkintoa.



EDIT:
Kuvat napsin aikaisemmin kesällä pihamaalla seuratessani kissojen touhuja. Kissojen touhukuvat olen laittanut esille kuvaamisjärjestyksessä. Samalla kertaa nappasin tuon ruusukuvan hermostuessani Mossen mökö-mökö-ilmeisiin. Ei tuo Mosse aina onneksi niin mököttävä ole kuvissa; pientä hymyä Mossen suupielessä havaittavissa rapsutuskuvissa.




Moi! Minä olen Mosse. Olen 14-vuotias. Synnyin tasan 14 vuotta sitten tässä huushollissa vaatehuoneen kangaslaatikkoon. Emäntä tokaisi nähtyään minut ja runsalukuisen määrän sisariani:"Voi ei, mihin me noi kaikki kissat laitetaan?". Onneksi perheessä oli neuvokas ja viisas 5-vuotias tyttö joka tokaisi: " Pidetään ne kaikki!!!". No, neuvottelun lopputuloksena osa sisaruksistani muutti muualle hyviin ja rakastaviin koteihin. Meitä jäi tänne kotiin minä ja kaksi sisarustani Topi ja Vili. Nyt täällä olen enään minä. Topi jäi nuorena auton alle ja Vili sairaistui ja kuoli. On se hengenlähtö minullakin ollut kerran hyvin lähellä. Olen sellainen ulkona viihtyvä kissa ja tuolla ulkoillesani kyy puraisi minua takareiteen. Enhän minä kotiin mankumaan tietysti moista pikkuvaivaa mennyt ihan heti. Kyyn pureman seurauksena toisesta takareidestäni lähti karvat aivan itsestään ja pitkään oli koko koipi karvattomana. Sitä koipea sitten esittelin ainakin kymmenen kertaa eläinlääkärille. Mahtoi olla komea koipi!.


Minua kutsutaan myös nimellä Moukku ja emäntä kutsuu minua varsinkin kamera kädessään murjaaniksi ja murjaaneiden kuninkaaksi. Miksiköhän? Minä en ymmärrä. Emäntä on sitä mieltä, että olen vähän totinen kaveri kuvissa. Minähän olen vain arvoni tunteva kissaherra, enkä mikään lellivauva niinkuin tuo Aino.



Tuo Aino tuli taloon kaksi vuotta sitten syyskuun 2. päivänä. Tuo samana päivänä synttäreitään kanssani viettävä neuvokas tyttö toi sen ravitallilta. Oli kuulemma ollut aika ankeat asuinolosuhteet ja ankea ruoka pikkumirrillä. No, en kyllä ollut koskaan aikaisemmin nähnyt niin karvasta ja laihaa pikkukissaa kuin Aino. Kaiken karvan läpi sillä törrötti luut, sillä ei pysynyt ensimmäisen kuukauden aikana ruokakaan sisällä, koska raukka oli niin matoja täynnä oleva otus. No, nyt sillä ei ole ole ongelmia ruuan kanssa ja eikä sillä luutkaan enään törrötä. Emäntä nauraa, että jos Aino kompastuu rinteessä ja kaatuu niin sitä ei ainakaan satu, koska se pyörii yhtenä pallona rinteen alas. Tuo Aino on ihan kiva, koska se tuo minullekkin hiiripaistit. Aino ei jaksa kaikkia pyydystämiään hiiriä syödä, joten osan se antaa minulle, silloin tällöin ja joskus se vie naapurin Robert-kissallekin hiiriä ja loput syömättömät hiiret Aino vie puutarhavälinevarastoon. Tuolla puutarhavälinevarastossa Ainolla toimii sen oma yritys Ainon Hiiribaari Oy. Emäntä ei vaan ole tuosta Ainon yritystoiminnasta kovinkaan innoissaan. Mahtaa olla Ainolla jotain epäselvää sopimus- ja lupa-asioissa kun emäntä niin useasti putsaa Ainon hiirivarastot kompostiin.


Ollaan me Ainon kanssa ihan kavereita, vaikka välillä minua ottaa pattiin Ainon lapsellisuus. Onhan välillä kiva vanhan kissankin vähän leikkiä. Omille retkilleni minä en kyllä tuota kömpelöä karvasta lellivauvaa ota ja se on varma.

Enkä yhteiskuvaan suostu. Olen mä vaan sen verran iso katti, että sopivasti poseeramalla mä peitän ton lellivauvan taakseni.
Toi Aino varmaan haluaisi leikkiä,minä en. Äh!!! Otetaan miehiset keinot käyttöön. Aino varmaan hermostuu odottamaan, kun minä poika otan tässä pienen turkinhoitosession pitkän kaavan mukaan.


Ei se vielä hermostunut, joten rapsuttelempa tässä itseäni lisää. Kyllä rapsutus hyvää tekee!


Tuolla Ainolla on oikeat lehmän hermot, joten kai se on sitten ihan itse poistuttava paikalta.


Toi Aino on ihan oikea vauvakisu. Nyt sillä on korvatulehdus.Eiks se ole lastentauti?. Korvatipatkin se antaa laittaa niin nätisti. Mä en kyllä moiseen hommaan sovinolla suostuisi.

Mä ole mä ja Aino on Aino. Tuolla ojarummun päässä se kyttää taas...saalista. Mäkin voin saada jotain:)


Illalla emäntä laittaa ison lautasellisen mun herkkuja takaterasille ja sitten on minun synttäribileet. Juustoa, nakkia, tonnikalaa, kinkkua, meetwurstia, kermaviiliä ja silakoita. Nam! Mulle tulee vieraitakin, Aino ja Robert.


Tytöllä on synttärit. Se saa vaan sellaista emännän leipomaa kakkua. Missä sen makuaisti on?

On se ihan älykäs tyttö sanoessaan, että mä olen sen paras synttärilahja. Nyt se tyttö harvemmin täällä kotona käy, kun sillä on oma asunto tuolla ihmisten ilmoilla. Tyttö kyllä sanoi vievänsä minut mukanaan omaan asuntoonsa. Emäntä vaan ei oikein usko minusta olevan kerrostaloasujaksi. Taitaa se emäntä jotain tietää.


Arvontaan toivoisin mahdollisimman monen kissakaverin sieltä blogimaailmasta osallistuvan.
Laitakaa emännät ja isännät rustaamaan kommenttia tonne kommenttilaatikkoon, niin jotain kissallista voi olla sinun jo sunnuntai-iltana. Toki ei tarvii olla kissaa ja arvontaan voi osallistua jos arvostaa tälläläistä hienoa kissaa kuin minä. Oho!!! Nyt meni oman kehun puolelle, mutta onhan olemassa sanonta:"Kissa kiitoksella elää". Tuo ei kyllä valitettavasti taida pitää paikaansa, ainakaan minun kohdalla.
Synttäriterveisin,
Mosse






























maanantai 7. syyskuuta 2009

Sea Breeze

Malli: Sea Breeze. Classic Beach from RYC
Suunnittelija:Martin Storey
Lanka: Wendy Suprime Luxory Cotton DK
Puikot:4mm
Koko:S
Langan menekki: 600g
Muuta: Raverlyssä




Tämä pusero on ollut jo kauan valmiina, mutta kuvat ovat puuttuneet. Päälläni en tuota puseroa voi kuvata, koska pusero on liian pieni minulle. Pusero ei toki jää käyttäjää vaille. Hmm, puserolle uskoakseni löytyy jatkosijoituspaikka:)

Pusero on neulottu samaisesta langasta jota lauantaina messuilta lisää hamstrasin. Langat tähän puseroon ostin KIP-päivänä Priimasta. Mallineuletta oli oikein mukava neuloa ja pusero valmistuikin melko nopeasti. Olen erittäin tykästynyt Martin Storeyn suunnittemiin neuleisiin. Niissä on jotain niin herkkää. Minulla on puolivalmiina toinenkin Martin Storeyn suunnittelema neule Tendril, josta kuva tuossa linkin takana olevassa lehdessä.



Seuravaksi voi olla ehkäpä esittelyssä neule, mikäli löydän neuleen kuvaukseen mallin tai valokuvaustaitoisen henkilön. Juu, se neule mahtuu mulle;DDD







sunnuntai 6. syyskuuta 2009

Messut

Noiden seinien sisäpuolella vietin eilisen päivän messuillen mukavassa seurassa:)


Olimme Ritviksen kanssa sopineet jo edellisenä päivänä menevämme messuille heti messujen avauduttua. Ensimmäisenä suunnistimme Titityyn standille, jossa tapasimme...Marjutin ja kumppanit.Törmäilimme tuon tuostakin heihin kaikilla mahdollisilla standeillä, jossa oli lankaa...ja Titityyn standilla useamman kerran;)


Marjut paijaamassa lankaa. Huomatkaa hellä ote! Lanka ei halua tästä otteesta pois vaan kulkeutuu neulojan tiukoista vastusteluista huolimatta kotiin asti siliteltäväksi;DDD Tuo lanka luulee olevansa kissa;D
Katsellesani neulojan kauniita kynsiä ja upeaa pitsihuivia heräsi mielessäni kysymys:"Onko tämä punaisen ystävänä tunnettu neuloja vaihtanut lempiväriään?".


Suuri Käsityölehti oli mukana messuilla omalla kodikkaalla osastollaa. Osastolla päätoimittaja virkkasi isoäidinneliöitä jutustellen leppoisasti messuvieraiden kanssa. Oli mukava vaihtaa muutama sana omista lehden sisältöä koskevista toiveista jne..




Lankamaailma Nordia oli myös messuilla. Saimme osastolta alennuskupungin myymälään. Alennuskuponki säästetään seuraavaan neuletapaamiseen:)


Tänä kesänä en ehtinyt käydä Raijan Aitassa, vaikka haaveissa olinkin. Raijan Aitta tulikin monen neulojan luo messuille:D Raijan Aitalla oli erittäin kaunis ja laaja osasto. Kannattaa käydä kurkkimassa Raijan Aitan uudistuneeseen nettikauppaan!!! Mua jäi kutkuttamaan hamppu-pellavalanka :)


Ja olihan se välillä syötäväkin jaksaakseen messuilla. Ravintola Brasseriessa oli todella maittava lounas. Ei olisi voinut yhtään paremmin sattua, sillä ruokana oli yhtä mun lempiruokaa perunamuusia ja silakkapihvejä. Oli todella hyvä ruoka!!!











Oli mukava tutustua Kauhavan Kangas-Aitan valikoimiin. Ai että nuo neulotut nallet ja koira on suloisia!!! Olisikohan noihin olemassa ohjeita?.
















Hannele Ristimäen standi oli kerrassaan ihana. Hannele kasvattaa lampaita, lampaan villat kehrättään langaksi Pirtin kehräämöllä ja Hannele itse neuloo myyntiin langoista tuotteita. Mieletön runsauden tuntu ja värikkyys. Tuosta minä todella pidin:D






Messuilun päätteeksi meille kotiin lähti 2,180kg lankaa. Minä Priiman standiltä mukaan lähti vanhaa tuttavuuttani Wendy Supreme Luxory Cottonia kaksi kiloa. Langasta oli messutarjous 10euroa/kg. Vilenismi iski;D Raijan Aitan standilta ostin vyyhdin valkoista kerrattua pellava-aivinalankaa huivilangaksi. Ja sitten...tadaa!!! Ystäväni Ritvis antoi minulle lahjaksi ihanan korallinpunaisen vyyhdin ihanan pehmeää JoJoland 100% kasmirlankaa. Kiitos Ritvis hyvästä seurasta ja langasta!!! Ja hyvästä seurasta täytynee kiittää myös eräitä Espoolaisia neulojia!!!



Messuilta oli tarkoitukseni ostaa tarvikkeita silmukkamerkkeihin, mutta sitä mitä olisin silmukkamerkkeihin tarvinnut ei ollut messuilla tarjolla. Tulin omalla mopolla messuilta kotiin;DDD








Tämä päivä on vietetty satessa ihan kirjaimellisesti. Pojalla oli endurokilpailut ja kaiken lisäksi kotikisat . Hyvin meni pojan kisat. Minä puoletani sulattelin kameran kennoa kuvaamalla moottoripyöriä ja ajajia pehmeän langan sijaan;) Poikaa nauraa ihan kippurassa tuota mun lanka- ja neulekuvausta ja epäilee kameran kennon sulavan moisesta;D . Miten mahtaa tuo kennon sulattamisasia todellisuudessa olla?;)

Hauskaa alkavaa viikkoa kaikille!

sunnuntai 30. elokuuta 2009

Aarteita

Täällä Lankalassa ei ole käsityöt tai tarkemmin sanoen neuleet edistyneet johtuen vaivasta nimeltään purkoosi ja nyt sitten taas vaivaa neulomattomuus. Neulomattomuus taassen johtunee ajanpuutteesta ja muista kiireistä. Joten täällä esittelään edesmenneen Mummoni tekemää rekipeittoa 1980-luvulta. Mummoni oli taitava ja monipuolinen käsityön tekijä. Tämän rekipeiton mummoni teki kansalaisopiston kirjontaryhmässä. Tästä työstä muodostui Mummolle eräänlainen surutyö, sillä samana vuonna menehtyi biologinen isäni vain 38-vuotiaana äkilliseen sydänkohtaukseen äkkiarvaamatta. Suruissaan ja mietteissään Mummo kirjoi välillä tätä peittoa yömyöhään. Mummo oli aikaisempina vuosina kansalaisopiston kirjontaryhmässä kirjonut pienempiä töitä kuten tyynynpäällisiä ja silloin mummo haaveili ääneen kirjovansa jonain kauniina päivänä rekipeitteen. Ja niinhän se Mummo sitten kirjoinkin rekipeitteen:) On kyllä ollut aikamoinen homma tuo rekipeitteen kirjonta. Jäisiköhän itseltä kirjomatta?


Rekipeite on kirjottu villalangalla villakankalle. Kuvioita ei jäljennetä kankalle liidulla vaan kuvioiden ääriviivat harsitaan langalla kankalle.



Kaikkina ikäkausinani olen ihaillut Mummon taidokkaita käsitöitä. Murrosiässä häpesin kuitenkin. Ne vaan tuntui tuolloin nii-iin vanhanaikaisilta, mutta kuitenkin ihailin salaa;). Mulla oli luokan ja ehkäpä koulun ainoat kirjoneulekintaat. Minä näppäränä tyttönä siiryin lasketteluhanskojen käyttäjäksi. Villasukkia en kehdannut myöskään nuorempana käyttää ja tuolloin kultaisella 80-luvullahan oli suurta muotia kulkea ympäri vuoden purjehduskengät jalassa ja niissä ne Lenitakin kritisoimat valkoiset urheilusukat. Nyt kirjoittajalla taitaa olla ainoa villasukka vapaa kuukausi kesäkuu;).


Mummo teki kaikki käsityöt huolella ja todella huippusiistillä jäljellä.

Nyt olisi tarkoitus laittaa tämä rekipeitto seinälle. Peitosta puuttuu kuitekin systeemi jolla saisin sen ripustettua seinälle. No, tässä ollaan sitten käsinommeltu mustasta pellavakankaasta rekipeiton yläreunaan kujaa ripustustankoa varten. Ripustuspaikka on vielä avoinna. Tuo Rekipeitto on sen verran kookas, jotta sitä voisi käyttää sängynpeitteenä, mutta nuo kissat taitaisivat pilata rekipeiton alta aikayksikön.


Mummon tavaroita olen pitkin huushollia kevään ja kesän aikana laitellut. Hmm, tänään mulle tuli tässä omalla sohvalla istuessani fiilis, että mun mummola on tullut meille. Mummolassahan oli hyvä ja lämmin fiilis:)

Tuo taustalla oleva peililipasto on Mummolta saatu.Lipasto oli muutamia vuosia varastossa odottamassa pienimuotoista ehostusta. Sitä olen tässä iltojeni ratoksi vähän entrannut tuolla autotallissa; kiinnittänyt liitoksia, killottanut jne. Ajattelin täyttää lipaston laatikot...Arvasitte väärin?;D En langalla,vaan tilkkutyökankailla ja ristipistoilutarvikkeilla. Langat pidän kannellisissa muovilaatikoissa kannet tiukasti suljettuina.


Tuolla yläkuvassa peililipaston päällä näkyy messinkinen kaksihaarainen pöytälamppu, jossa on valkoinen varjostin. Lamppu on oma antinkkikaupasta tekemäni löytö, johon uusin varjostimen kankaan luonnonvalkoisesta raakasilkistä käsinommellen. Vanha varjostin oli tummanpunaisella kankalla verhottu, ei siis istunut sellaisenaan tänne meikäläisen huusholliin. Ennen kuin lampussa palaa valo tarvitaan vielä sähkömiestä. Lampussa on niin vanhanaikainen pistoke ettei se ainakaan meidän pistorasioihin ole työnnettävissä:)
Täällä on siis menossa pienimuotoinen huushollin tuunaus. Se olohuoneen verhojen uudistaminen levisi pienimuotoiseksi sisustusrempaksi:D


Tälläisen tunnustuksen sain kultaisilta kanssabloggaajilta Tupunalta Resori-blogista ja Matleenalta Lankapirtistä. Kiitos! Lämmitti mieltä:DDD

Anna takaisin tunnustuksen Tupunalle ja sama tunnustus lähtee takaisin Matleenalle Lankapirttiin sekä laitan tunnustuksen eteenpäin seuraaville kanssabloggajille:


Iisalmen ihmenaiselle Eilalle
Touhukalle Seijasiskolle Ouluun
Kissojen ystävälle ja neulegraffiteilla meitä ilahduttavalle Villikissalle
Siilikkälle ystävälle Ritvikselle
Neulekummi Merille
Neulovalle,virkkaavalle ja virkkaavalle Marille
Veikeiden kissapoikien mamille Pirielille
Ahkeralle hyväntekijälle Äipän Touhuille


Hyvää syyskuun ensimmäistä viikkoa kaikille!


P.S En niin rakasta syksyä, mutta lievittääkseni syysangstiani ajattelen syksyn olevan lupaus uudesta keväästä:) Ja parasta syksysssä on se, että saa istuttaa kukkasipuleita, jotka sitten kevällä kukkivat:DDD





perjantai 28. elokuuta 2009

Ompelua



Meillä on ommeltu, siis suoritettu farkkujen vyötärön korjaus. No, ei sentään! Moni nyt tässä vaiheessa varmaan mielessään ylistää ahkeruuttani;DD Se ompelija en ollut minä, vaan 16-vuotias poikani, joka oli käsin korjannut neulalla ja langalla omat vyötäröstä rikkoutuneet farkunsa. Pitänee opettaa pojalle ompelukoneen käyttö:D


Ihan tässä tuntee ylpeyttä pojan oma-aloitteisuudesta ja yritteliäisyydestä.


Neulominen on ollut tosi vähäistä. Työ vaatii aikaa, opiskelu paljon ja sitten tuo mökkitontin metsästys. Lisäksi neuleitani vaivaa purkoosi ja vääränvärisyys. Kummatkin vaivathan on niitä neulojan neulelle aiheuttamia vaivoja ainakin useimissa tapauksissa. No, vääränvärisyyshän ei ole neulella onneksi pysyvä vika:) Mutta mitä tehdä purkoosille?.


Jatketaan harjoituksia:)

torstai 27. elokuuta 2009

Hibiscus

Ostin kesällä Plantagenista rungollisen kiinanruusun, joka oli nuppuja täynnä. Minun kiinanruusu ei vaan oikein pitänyt autoajelusta. Se pudotti kaikki nuppunsa:( Antaa olla ajattelin ja varmasti koko kukka piaan kupsahtaa. Annoin kukan olla ja pari kertaa viikossa kastelin.
Muutama viikko sitten huomasin kiinan ruusun olevan täynnä nuppuja.

Tänä aamuna rankasti ukostaneen yön jälkeen kiinanruusu oli avannut ensimmäisen kukkansa.
Odotin kokonaan keltaista kukkaa. Yllätykseni kukka olikin vain reunoiltaan keltainen ja kukan sisus on hyvin tumma viininpunainen, jota reunustaa hennon vaaleanpunainen, melkein valkoinen reunus. Kyllä luonto osaa joskus ihmetyttää ihmeisen kauniilla ja erikoisilla värivalinnoillaan.

Kukka osasi valita kukinta-aikansa ilahduttaen hoitajaansa keskellä syyssateita:)

Tuon kukan värit saivat minut taas ajattelemaan lankojen värjäystä. Voi kun nuo värit saisi siirrettyä lankaan!. Joten...väripadat kutsuvat:)

sunnuntai 23. elokuuta 2009

Herkkua:)



Tadaa! Lankalassa on leivottu:) Leivon omena-puolukkapiirakkaa, jonka ohjeen bongasin aikoinaan 9/2005 Maku-lehdestä . Itse tykkään mehevistä piirakoista. Lisäksi tämä piirakanpohja on kivasti maustettu inkiväärillä ja kanelilla. Kannattaa kokeilla!


Omena-puolukkapiirakka

Piirakkapohja:

4 munaa
2dl sokeria
4 dl vehnäjauhoja
2 tl leivinjauhetta
2tl vaniliinisokeria
2tl kanelia
2tl inkivääriä
1 dl sulatettua ja jäähdytettyä margariinia tai voita
1 prk kermaviiliä tai maustamatonta jugurttia

Päälle:

8 melko isoa kotimaista omenaa kuorittuna, siemenkodat poistettuna ja ohuiksi siivuiksi siivutettuna
2 dl puolukoita
sokeria
kanelia


Ohje:Laita uuni lämpiämään 200-asteeseen. Vatkaa munat ja sokerit vaahdoksi, myös vanillinisokeri. Lisää munasokerivaahdon joukkoon kermaviili tai jugurtti ja rasva. Sekoita mausteet ja leivinjauhe vehnäjauhojen joukkoon. Lisää jauhoseos siivilän läpi taikinaan ja sekoita nopeasti vaivaamatta taikinaa . Kaada taikina leivinpaperilla vuoratulle uunipellille ja tasoittele taikina pellille. Lado omenasiivut piiraan päälle.Ripottele piiraan pinnalle puolukat, kaneli ja sokeri. Kypsennä piirakkaa 200-asteisessa uunissa 20-25 min. Tarjoa piirakan kanssa vaniljakastiketta tai -jäätelö ja nauti hyvässä seurassa:)

Viikonloppu on kulunut parannellessa mieheen iskenyttä mökkikuumetta. Tuli possuköhän jälkitautina;) Ollaan käyty katsomassa kesämökkejä ja kesämökkitontteja. Tänään käytiin yhdessä ihanassa, kaunissa ja rauhallissessa paikassa Savossa:) Juu, ei tehty tarjousta...vielä.
Parasta asiassa on, että saan istua apukuskina ja neuloa. Mies ei anna mun ajaa, koska mä himmailen, siis ajan hiljaa. Strateginen ajotapa;)